Unendlichkeit tarkoittaa 'äärettömyyttä'. Se on syvällinen ja runollinen sana, joka ei ole arkipäiväinen, mutta silti helposti ymmärrettävä.
Kappaleessa Rammstein käyttää sanaa kuvaamaan ajan ja elämän rajallisuuden vastakohtaa: "Am Ufer winkt Unendlichkeit" (Rannalla viittaa äärettömyys). Se herättää ajatuksia elämän tarkoituksesta ja siitä, mitä on odotettavissa kuoleman jälkeen, tehden siitä erittäin kiinnostavan ja mieleenpainuvan sanan.
Rammsteinin ”Zeit” katsoo aikaa suoraan silmiin. Kertoja näkee maailman tapahtumat, mutta tuntee silti olevansa sokea: ”Wir sehen, doch sind wir blind” [Näemme, mutta olemme sokeita]. Elämä kulkee eteenpäin ilman taukoa, kuin joki, jonka rannalla odottaa äärettömyys: ”Gefangen so im Fluss der Zeit” [Vangittuina ajan virtaan]. Nuoruus muuttuu hädäksi, elämä lähestyy kuolemaa, ja samalla lauletaan ristiriitaisesti, että kuolemme elävinä kohti elämää. Aika ei pysähdy edes silloin, kun ihminen yrittää päästä perille.
Kappaleen tärkein pyyntö on yksinkertainen ja mahdoton: ”Bitte bleib steh’n” [Ole kiltti ja pysähdy]. Rakkaan ihmisen lämmin keho muuttuu pian kylmäksi, tulevaisuutta ei voi kutsua paikalle, eikä täydellistä hetkeä voi säilyttää. ”Ich liege hier in deinen Armen” [Makoilen tässä sylissäsi] on pieni, kaunis hetki, mutta heti sen jälkeen aika vie sen mennessään. Lopussa hyväksytään väistämätön lähtö: kun oma aika koittaa, on aika mennä. Silti kertoja vastustaa vielä: ”Augenblick, verweile doch” [Hetki, viivy vielä]. Juuri siinä on laulun voima: täydellinen hetki tuntuu kokonaiselta, mutta kellot eivät pysähdy sen vuoksi.