Заповітні tarkoittaa 'kallisarvoista' tai 'toivottua', usein viitaten johonkin, mitä on syvästi toivottu tai mikä on pyhää ja tärkeää.
Tässä kappaleessa sanaa käytetään ilmaisemaan niitä syvimpiä toiveita ja unelmia, jotka antavat ihmiselle luvan haluta jotain. Se luo kuvan toiveista, jotka ovat niin tärkeitä, että ne ovat melkein pyhiä, mutta arjen realiteetit estävät niiden toteutumisen.
Okean Elzyn ”Той День” (Toi Den) tarkoittaa ”Tuo päivä”. Laulun puhuja ei halua jäädä ilman merta tai ”tukehtua matalikkoon”, vaan kaipaa ulos arjen ahtaudesta. Toiveikkaat jospa-ajatukset antavat luvan haaveilla, mutta arkiset mutta-sanat estävät lähtemästä kohti merta. Tunnelma on samaan aikaan kyllästynyt ja levoton: on ”ikävä ja tylsää, ja tekisi mieli olla kahdestaan”, löytää uusia sanoja ja juoda ”pohjaan asti”. Säe ”Дайте мені листок” [Antakaa minulle paperiarkki] on pieni mutta tärkeä pyyntö: puhuja tarvitsee paperia voidakseen tehdä haaveestaan näkyvän.
Kertosäkeessä hän piirtää päivän, jolloin hän lentää ja laulaa. Hän näkee lokin ilmassa ja sanoo olevansa taivaalla, ei suossa. Vastakkain ovat siis liike ja jumittuminen, korkeus ja mutainen pohja. Säkeistöjen maailmassa yö on vaarallinen, päivä tylsä, ja kivistä voi kasvaa siemeniä: kuvissa on sekä uhkaa että mahdollisuutta. Erityisen suora on ajatus ”Я намалюю той день, де літаю” [Piirrän sen päivän, jolloin lennän]. Se ei lupaa, että päivä on jo tullut, vaan tekee siitä ensin kuvan, sanan ja oman suunnan. ”О мамо” [oi äiti] tekee huudahduksesta henkilökohtaisen ja vähän lapsenomaisenkin, aivan kuin puhuja kutsuisi äitiään todistamaan, että tuo päivä on olemassa.