Невчасна tarkoittaa 'ennenaikaista' tai 'sopimatonta'. Se on mielenkiintoinen sana, koska se kuvaa jotain, mikä tapahtuu väärään aikaan tai on epäasianmukaista.
Tässä kappaleessa sanaa käytetään kuvaamaan tunnetta tai tilannetta, joka on saapunut elämään liian aikaisin tai sopimattomalla hetkellä, mikä antaa sille syvällisen ja hieman melankolisen sävyn. Se herättää kysymyksen siitä, miksi jokin niin tärkeä ilmestyy juuri nyt.
”Квітка” tarkoittaa ”kukka”, ja tässä kappaleessa kukka on kuva ihmisestä, joka ilmestyy kertojan elämään nopeasti ja jättää siihen merkin. Alku on ristiriitainen: ”Холодна, голодна й невчасна” [kylmä, nälkäinen ja väärään aikaan] sekä ”То світла, то темна й неясна” [milloin valoisa, milloin pimeä ja epäselvä]. Kertoja puhuu suhteesta, joka tuntuu yhtä aikaa vetävältä ja vaikeasti ymmärrettävältä. Hän sanoo suoraan: ”До крові, до болі й до ночі” [verille, kipuun ja yöhön asti] ja ”Я знаю, я буду, я хочу” [minä tiedän, minä tulen olemaan, minä haluan]. Se on aika suurieleinen lupaus, mutta juuri siksi se kuulostaa vilpittömältä.
Kertosäkeessä läheisyys tapahtuu puhelimen ja ikkunan kautta: ”Шукай в телефоні мій слід” [etsi jälkeni puhelimestasi] ja ”Цілуй у вікно мої губи” [suutele huuliani ikkunan läpi]. Puhelimeen jää siis merkki, kun taas ikkunaan jää suudelman kuva. ”Як знак на моєму плечі ти квітка” [kuin merkki olkapäälläni, sinä olet kukka] tekee tästä ihmisestä melkein pysyvän tunnusmerkin. Silti kaikki tapahtuu ”Так швидко” [niin nopeasti]. He hyvästelevät yhä uudelleen ja lentävät yhdessä ympyrää, mutta lopulta aikaa ja toivoa on ollut ”Так швидко, так сильно й так мало” [niin nopeasti, niin voimakkaasti ja niin vähän]. Kappaleen viehätys on siinä, että se ei selitä suhdetta puhki: se antaa meille puhelimen jäljen, ikkunan suudelman ja olkapäälle jäävän kukan.