Undivé on romanikielinen sana, joka tarkoittaa 'Jumalaa'. Se on harvinainen ja mielenkiintoinen valinta espanjankielisessä kappaleessa, ja se tuo esiin Rosalían musiikin flamenco- ja romanikulttuurivaikutteita.
Kappaleessa se esiintyy lauseessa "Aunque no esté bonita la noche undivé", joka voidaan kääntää vapaasti "Vaikka yö ei ole kaunis, Jumala". Se antaa lauseelle syvemmän, hengellisen merkityksen ja korostaa laulajan toivoa ja suojelun tarvetta vaikeassa tilanteessa.
Tämä espanjalaisen ROSALÍAn biisi on täynnä pahaenteisiä merkkejä, joita kertoja ei vain suostu uskomaan. Heti alussa lasi särkyy: Ese cristalito roto / Yo sentí como crujía (”Se pieni särkynyt lasi / Tunsin kuinka se räsähti”). Hän tiesi putoamisen jo etukäteen, mutta silti mentiin. Rpun alatasanteen valo vilkkuu (Está parpadeando / La luz del descansillo), joku kävelee käytävällä, ja mustalaisnainenkin ehti varoittaa pysymään sisällä: Me lo dijo esa gitana / Mejor no salir a verla (”Se romaninainen sanoi minulle / Parempi olla menemättä ulos katsomaan häntä”). Päässä pyörii vain uni sillasta, joka huojuu sitä enemmän, mitä kovempaa sitä yrittää ylittää.
Kaikesta huolimatta kertoja vetää korallit iholle ja kultakorut käteen ja ampaisee kadulle. Hän käyttää caló-kielen sanaa undivé rivillä La noche undivé, mikä viittaa Jumalaan tai synkkään, jumalaiseen yöhön. Hän pyytää suojelusta (Me proteja, me salve), mutta tekee samalla selväksi yhden asian: toisen ihmisen murehtimiseen ei tuhlata enää hetkeäkään. No voy a perder ni un minuto en volver a pensarte (”En aio tuhlata minuuttiakaan ajatellakseni sinua uudelleen”) katkaisee pelin tylysti. Asiat menevät päin seiniä – malamente – mutta ainakin tyylillä.