Bürünür tarkoittaa 'pukeutuu' tai 'verhoutuu'. Se on kaunis ja hieman runollinen verbi, jota ei kuule joka päivä.
Laulussa sitä käytetään kuvaamaan, kuinka rakkaus pukeutuu vihreään syksyllä, kun lehdet kellastuvat. Se luo elävän ja yllättävän kuvan rakkauden muuttuvasta luonteesta ja sen kyvystä uudistua jopa odottamattomissa olosuhteissa.
Burayn ”İstersen” on rakkauslaulu, jossa rakkaus palauttaa kadonneet tunteet takaisin yhdellä hymyllä. Kertoja myöntää uskovansa rakkaansa kertomiin satuihin, vaikka tietää niiden olevan ehkä vain satuja: “Sana anlatılan her masala / Bile bile aldanmakmış aşk” [rakkaus on sitä, että uskoo tietoisesti kaikki sinulle kerrotut sadut]. Syksyllä lehdet kellastuvat, mutta tämän ihmisen lähellä rakkaus muuttuu vihreäksi. Kaunis vastakohta tekee kuvasta erityisen: muu maailma kuihtuu, mutta rakkaus saa uuden alun.
Kertosäkeessä antaumus menee tarkoituksella yli: “İstersen yak, savur, dağıt, beni yarala” [jos haluat, polta, heitä hajalle, satuta minua]. “Al bütün varım yoğum senindir” tarkoittaa, että kaikki mitä kertojalla on, kuuluu toiselle. Hän on kirjoittanut tämän ihmisen “toiseksi puolikkaakseen”, ja jopa kosketus muuttaa kaiken: “Sen dokun ziyan olmaz bana” [kun sinä kosketat, minulle ei käy vahinkoa]. Lopussa rakas saa pyytää häntä ylittämään vuoria ja kulkemaan teitä pitkin. Meri tyyntyy, ikävä lyö sydämeen kuin aallot, ja hiukset hulmuavat tuulessa kuun loistaessa hänen yöhönsä. Rakkaus on tässä vähän vaarallista, vähän liioiteltua ja täysin antautuvaa, mutta juuri siksi kertosäe jää mieleen.