Romanza tarkoittaa 'romanssia' tai 'romanttista laulua'. Se on kaunis ja klassinen sana, joka kuvaa syvää tunnetta ja intohimoa.
Andrea Bocellin kappaleessa "Romanza" sana ei ole vain kappaleen nimi, vaan se myös tiivistää kappaleen ytimen: se kertoo rakkaudesta, menetyksestä ja elämän hauraudesta. Se on täydellinen sana kuvaamaan kappaleen romanttista ja melankolista tunnelmaa.
Andrea Bocellin ”Romanza” kulkee kuin hämärä, unenkaltainen jäähyväiskohtaus. Kertoja tuntee naisen olevan kuolemassa: “Già la sento morir” [Tunnen jo, että hän kuolee]. Nainen näyttää etsivän häntä silmillään ja käsillään, mutta samalla hän riisuu “anche l’ultimo velo” [viimeisenkin hunnun] ja “l’ultimo bacio” [viimeisen suudelman]. Kuvissa on jotain hyvin konkreettista ja hieman arvoituksellista: nainen lähestyy, syleilee hitaasti ja päästää sitten irti. Kertoja jää kysymään, onko syy hänen vai naisen, ja lopulta vain katsoo.
Sitten kappale muuttuu suorasukaiseksi: rakkaus on “una spina nel cuore che non fa dolore” [piikki sydämessä, joka ei aiheuta kipua]. Se ei ole tavallinen onnellinen rakkauskuva, vaan tyhjä autiomaa, jonka hiekka on ihmisten sydämissä. Kertoja kaipaa naiselta edes rohkeutta ja voimaa sanoa, että hän on hänen kanssaan. “Ave Maria” [Terve Maria] tuo keskelle menetystä rukouksen sävyn. Lopussa nainen ei enää kuule: “In silenzio se n’è andata a dormir” [Hiljaisuudessa hän meni nukkumaan]. Tässä “nukkumaan meneminen” kuulostaa kiertoilmaukselta kuolemalle, ja juuri tuo rauhallinen ilmaus tekee lopusta erityisen pysäyttävän.