Ombrelle tarkoittaa "aurinkovarjoa". Se on viehättävä ja hieman vanhanaikainen sana, joka tuo mieleen eleganssia ja suojan auringolta.
Laulussa Indila laulaa: "Et je marche seule cachée sous mon ombrelle" (Ja kävelen yksin piilossa aurinkovarjoni alla). Tämä sana luo kuvan hauraudesta ja halusta suojautua maailmalta, mikä tekee siitä mielenkiintoisen ja mieleenpainuvan valinnan.
Indilan ”Parle À Ta Tête” on yhtä aikaa väsynyt, huvittava ja elämänhaluinen. Kertoja haluaa, että häntä kuunnellaan ja ymmärretään: ”Je veux qu'on m'écoute” [Haluan, että minua kuunnellaan]. Hän kulkee yksin päivänvarjonsa alla ja pyytää, ettei hänelle naurettaisi. Hän menee Pôle Emploi’hin, Ranskan työvoimapalveluun, mieli matalana, mutta yrittää silti pelleillä ja keksiä tekemistä. ”J'suis en mode burn out” [Olen loppuunpalamisen tilassa] on suorasukainen ilmaus siitä, että kaikki käy liikaa päälle. Kertosäkeen ”Parle à ta tête” [Puhu päällesi / puhu omalle järjellesi] voi kuulla kehotuksena pysähtyä ja puhua itselleen, kun pää on täynnä painetta. Toisto tekee siitä melkein hassun hokeman, vaikka taustalla on selvästi uupumus.
Myöhemmin laulun näkymä laajenee ympärillä pyöriviin valoihin, hälinään, rakkauteen ja absinttiin, joka on vahva alkoholijuoma. Kertoja ei halua luopua todellisuudesta, vaan haluaa elää niin, että sydän todella palaa: ”Souffrir, pleurer, danser / Aimer à en crever” [Kärsiä, itkeä, tanssia / Rakastaa kuollakseen]. Hän kuvittelee matkoja Pariisiin, Ateenaan, Venetsiaan, Harlemiin ja Moskovaan jonkun rinnalla, koska aika tuntuu arvokkaalta juuri silloin, kun sen loppuminen muistetaan. Lopun anteeksipyynnöt siitä, ettei toiselle ole aina puhunut, katsonut tai antanut aikaa, tekevät kappaleesta hyvin suoran: älä hukkaa päiviäsi. Elämä voi polttaa ja väsyttää, mutta kertoja haluaa silti saada sen loistamaan kuin tähti.