Naufragio tarkoittaa kirjaimellisesti "haaksirikkoa". Se on dramaattinen ja voimakas sana, jota ei kuule joka päivä lauluissa.
Tässä kappaleessa ZAZ käyttää sitä kuvaamaan tunteiden myrskyä ja avunhuutoja, jotka tuntuvat katoavan ilman vastausta. Se luo elävän kuvan toivottomuudesta ja yksinäisyydestä, tehden siitä todella mieleenpainuvan sanan.
Tämä ranskalaisen ZAZin tulkitsema jazz-henkinen kappale vie suoraan keskelle huutoa, jota kukaan ei meinaa kuulla. Laulaja vertaa itseään hulluun, joka heittää pulloja mereen toivoen jonkun lukevan viestin: "Comme un fou va jeter à la mer des bouteilles vides" (Kuin hullu heittämässä tyhjiä pulloja mereen). Kirjaimet on kuitenkin piirretty pelkällä ilmalla ja näkymättömällä musteella autiomaahan ("S.O.S. Écrit avec de l'air"). Yksinäisyyttä paetaan väkijoukkoon ja meteliin huumaantumalla, missä muut ihmiset takertuvat toisiinsa kuin liaanit ymmärtämättä toistensa hätää.
Kappaleessa lasinsirut kerätään lopulta kasaan ja liimataan takaisin yhteen: "J'ai recollé tous les morceaux" (Liimasin kaikki palat yhteen). Menneisyydelle ei voi mitään, ja maailma kaipaa uusia sankareita. Vaikka hätähuudot lentävät ilmaan ja aallot lyövät lasiset pullopostit murskaksi rantakallioihin "pierres d'étoiles" (tähtikiviksi), niistä jää silti veteen jälki, jonka vaahto tekee kauniiksi. Se on lohdullinen ajatus: mikään lähetetty huuto ei katoa aivan täysin jäljettömiin.