Ghiacciai tarkoittaa 'jäätiköitä'. Se on mielenkiintoinen ja hieman harvinaisempi sana, joka tuo mieleen kylmän ja etäisyyden tunteen.
Laulussa Annalisa laulaa: "Siamo dentro i ghiacciai" (Olemme jäätiköiden sisällä). Tämä metafora kuvaa parin suhdetta, joka on kylmä ja etäinen, kuin he olisivat jäätyneet tunteidensa sisään. Se luo voimakkaan kuvan emotionaalisesta eristäytyneisyydestä.
Annalisan Dieci on yön, sateen ja sekavan ihmissuhteen laulu. Kertoja ei edes muista, mitä on luvannut, ja pyytää toista kirjoittamaan, jos tämä tarvitsee takaisin jotain menetettyä. Kuvissa on jäätiköitä, viiniä sängyllä, väärään paikkaan sopivia vaatteita, parkkipaikalle nukahtamista ja kotiinkulkemista kylmässä sateessa. Erityisen hauskan ja hieman kaoottisen sävyn tuo caffellatte corretto, eli kahvi, johon on lisätty alkoholia.
Kertosäkeen ajatus on, että „l’ultima volta è sacra“ [viimeinen kerta on pyhä], vaikka viimeisiä kertoja kertyy jatkuvasti lisää: dieci ultime volte tarkoittaa „kymmenen viimeistä kertaa“. Viimeinen suudelma kadulla ei siis ehkä olekaan viimeinen, sillä toinen pyytää kirjoittamaan tunnin päästä. Kertoja sanoo olevansa „fuori da me“ [pois itsestäni] ja huomaa, ettei tässä kodissa ole enää mitään toisesta. Silti yö opettaa jotain, eikä paluu kotiin olekaan täysin katkera. Laulussa rakkaus ei käyttäydy kuin elokuvissa, vaan on sotkuista, liioittelevaa ja täynnä päätöksiä, joita ei saada tehtyä.