Sana "amargura" tarkoittaa "katkeruutta". Se on voimakas tunne, joka kuvastaa syvää pettymystä tai surua.
Tässä kappaleessa "amargura" esiintyy heti alussa, kun laulaja kuvaa yksinäisyyttä laavana, joka peittää kaiken, ja katkeruutta suussaan. Se luo heti synkän ja tunteikkaan tunnelman, joka on keskeinen kappaleen teemalle.
Marisa Monte ja brasilialainen muusikko Paulinho da Viola kuljettavat tässä laulussa yksinäisyyttä kuin tanssipartneria. Heti alussa kuva on aika hurja: “Solidão é lava que cobre tudo” [Yksinäisyys on laavaa, joka peittää kaiken], ja suussa hymyilee “dentes de chumbo” [lyijyhampaat]. Sana solidão tarkoittaa yksinäisyyttä, kun taas desilusão on pettymys tai illuusioiden särkyminen. Kertosäkeen “Danço eu, dança você / Na dança da solidão” [Tanssin minä, tanssit sinä / yksinäisyyden tanssissa] tekee tilanteesta kumman yhteisen: vaikka jokainen kärsii omalla tavallaan, tanssiin joutuu mukaan myös toinen. Pieni viu on puhekielinen lisä, vähän kuin “tiedätkö” tai “näetkö”.
Säkeistöissä mainitaan Camélia, joka jäi leskeksi, Joana, joka rakastui, ja Maria, joka yritti tappaa itsensä rakkautensa vuoksi. Laulu ei selitä heidän tarinoitaan enempää, joten nimet tuntuvat katkelmilta eri ihmisten suruista. Kertoja muistaa isänsä varoituksen: “Meu filho tome cuidado” [Poikani, ole varovainen], ja katsoo tulevaisuuteen unohtamatta menneisyyttä. Yön tullessa hän kuljettaa sormiaan violalla, brasilialaisella kielisoittimella, ja katselee täysikuuta. Sitten mukaan tulee pieni toivon aukko: “Uma fonte de água pura” [puhdasta vettä pulppuava lähde], jonka vesi vie katkeruuden siltä, joka juo. Pidän siitä, ettei laulu lupaa helppoa ratkaisua, vaan antaa yksinäisyyden tanssin keskelle yhden konkreettisen kuvan vedestä, joka voisi helpottaa oloa.