Amanecer tarkoittaa aamunkoittoa tai aamun sarastusta, ja se voi toimia myös verbinä "sarastaa". Kappaleessa kertoja herää ja muistaa kaivatun henkilön juuri aamunkoitteessa, mikä tekee sanasta erityisen haikean ja kuvallisen.
Mies herää, ja ensimmäinen ajatus on se, joka lähti. Syytä lähtöön ei kerrota missään vaiheessa. Laulu vain luettelee, mitä jäi jäljelle: peili, joka ei valehtele, kasvot, joita hän ei enää tunnista, ja ihmiset, jotka kulkevat ohi "siempre tan igual" (aina samanlaisina), kun hänen oma elämänsä on pysähtynyt.
Kertosäe kiertyy yhden lauseen ympärille: "Si no te hubieras ido sería tan feliz" (Jos et olisi lähtenyt, olisin niin onnellinen). Muoto hubieras ido on espanjan konjunktiivin pluskvamperfekti, aikamuoto asioille, joita ei voi enää muuttaa, ja siksi koko kappale kuulostaa katumukselta ilman ulospääsyä. Kaunein kuva on "El frío de mi cuerpo pregunta por ti" (Kehoni kylmyys kysyy sinun perääsi): kertoja ei itse kysy, vaan hänen ruumiinsa tekee sen hänen puolestaan. Kappaleen kirjoitti Marco Antonio Solís, ja Maná tekee siitä hitaan rockballadin.