Klatergoud tarkoittaa kirjaimellisesti kiiltävää mutta arvotonta jäljitelmäkultaa, eli katinkultaa. Sanaa käytetään myös kuvaannollisesti jostakin, joka näyttää hienolta mutta on todellisuudessa pinnallista tai arvotonta.
Laulussa tuhatvuotias puu kaadetaan ja vaihdetaan klatergoudiin. Voimakas vastakohta arvokkaan luonnon ja näennäisen vaurauden välillä tekee sanasta erityisen mieleenpainuvan.
K3:n De Aarde Beeft on suora ja hieman hätkähdyttävä ympäristölaulu. Säkeistöissä maailma kiitää eteenpäin: “Auto's razen door de straat” [Autot kiitävät kadulla], kun taas uutisissa kerrotaan jäävuoren kaatumisesta mereen. Ministerit sanovat televisiossa “ach het valt wel mee” [noh, ei se nyt niin paha ole], mikä kuulostaa vähättelevältä. Toistuva “En de aarde beeft” [Ja maa vapisee] tekee luonnon huolesta melkein varoitushuudon.
Laulu muistuttaa, että planeetta ei kuulu vain ihmisille. “Je deelt deze planeet met alles dat leeft” [Sinä jaat tämän planeetan kaiken elävän kanssa] viittaa eläimiin, kasveihin ja muuhun elämään. Tuhat vuotta vanha puu kaadetaan metsästä ja vaihdetaan “klatergoudiin” [kimaltelevaan rihkamaan, eli rahaan tai turhaan ylellisyyteen]. Lopussa lapsen ääni kysyy, miksi lapsia sanotaan tulevaisuudeksi, jos aikuiset eivät muuta mitään: “Zeg nee zo luid als je kan” [Sano ei niin kovaa kuin pystyt]. Sitten käsi ojennetaan toiselle: “En leg je hand in mijn hand” [Ja laita kätesi käteeni]. Kappaleen viesti on selkeä: pidetään puoliamme yhteisen planeetan ja tulevien lasten puolesta.