Nó na garganta tarkoittaa kirjaimellisesti "solmua kurkussa". Se kuvaa ahdistavaa tunnetta, jossa puhuminen tai tunteiden ilmaiseminen tuntuu vaikealta.
Kappaleessa ilmaus liittyy pelkoon ja sisäisiin hirviöihin: laulaja tuntee solmun kurkussaan ja ääni vapisee. Kuvallinen ja helposti muistettava ilmaus tekee siitä kiinnostavan oppimiskohteen.
Jãon ”Monstros” on kuvaus peloista, yksinäisyydestä ja oman paikan etsimisestä. Kertoja tuntee kurkun olevan solmussa ja äänen tärisevän, kun sängyn alla olevat hirviöt estävät häntä nukkumasta. Hän on tuntenut itsensä yksinäiseksi lapsuudesta asti, vaikka ympärillä olisi muita ihmisiä. Vapauden tavoittelu on siis vienyt hänet myös yksinäisyyteen. Erityisen vahva on ajatus siitä, että pimeydestä, joka oli ennen koti, tulee nyt paikka kohdata pelot: “Bem nos olhos vejo os monstros” [Näen hirviöt suoraan silmiin]. Tässä hirviöt kuulostavat kuvalliselta nimeltä niille asioille, jotka pelottavat ja painavat mieltä.
Kappale muuttuu varovaisesta pelosta päättäväisyydeksi. Kertoja kulkee paljain jaloin, juoksee susien kanssa ja tanssii tulen ympärillä. Hän tietää, että omat hirviöt ovat olemassa, mutta jatkaa silti eteenpäin. Muut ovat pitäneet häntä hulluna, koska hän haluaa enemmän kuin häneltä odotettiin, ja hän aikoo näyttää, mihin pystyy “tältä sisämaan pojalta”. Lopussa hän puhuu lapselle, joka ei vielä ymmärrä: “Eu sei que vai doer” [Tiedän, että se sattuu], mutta kasvaminen ja siksi ihmiseksi tuleminen, joksi haluaa, vaatii myös kipua. Se tekee laulusta samaan aikaan synkän ja rohkaisevan: hirviöt eivät katoa, mutta niiden tuijottamista ei enää tarvitse väistää.