Sehnsucht Außenstände on mielenkiintoinen ja harvinainen sanapari, joka yhdistää kaksi hyvin erilaista käsitettä: "Sehnsucht" (kaipaus, ikävä) ja "Außenstände" (ulosjääneet saatavat, velat).
Laulussa tämä yhdistelmä luo runollisen kuvan siitä, kuinka kaipaus voi olla kuin maksamattomia velkoja, jotka pyyhkäistään pois junan mukana. Se on metafora menneistä toiveista ja odotuksista, jotka jäävät täyttymättä, kun joku lähtee.
Tämä saksalaisen Dota Kehrin ja Gisbert zu Knyphausenin kappale vie suoraan juna-aseman laiturille, jossa hyvästellään joku tärkeä ihminen. Tunnelma on tutun kömpelö: kätellään ja yritetään hymyillä, vaikka sisällä myllertää. Laulussa kuvataan hienosti hetkeä, jolloin juna jo vie mennessään sitä ihmistä, jonka ympärillä kaikki pyörii. Yksi katse tai sana olisi voinut muuttaa tilanteen, mutta laulaja toteaa sen olevan ehkä jo myöhäistä. Kun toinen lähtee, ruokahalukin katoaa: "Man wird so leicht von Tränenschlucken satt" (kyyneleiden nieleskelystä tulee niin helposti kylläiseksi).
Tekstissä leikitellään myös kielellä ja kieliopilla erikoisen hauskasti ja osuvasti. Laulaja pohtii, että "Ein schweres Verbum ist das Wörtchen 'warten'" (pieni sana 'odottaa' on raskas verbi), ja kutsuu hyvästijättöä tylysti päätöskäskyksi: "'lebe wohl' ein Schluss-Imperativ" ('voi hyvin' on lopettava imperatiivi). Eron jälkeen jäljelle jäävät vain maisemakortit, satunnaiset paksut kirjeet ja hiljaisuus, sillä junan kadottua viisainta puhetta on usein vain vaikeneminen.