Chissenefrega on puhekielinen ja hieman kapinallinen ilmaus, joka tarkoittaa suunnilleen ”ihan sama” tai ”kuka välittää”. Se tulee ilmauksesta chi se ne frega ja esiintyy laulussa monikkomuodossa i chissenefrega, jolla kuvataan välinpitämättömiä ”kuka välittää” -hetkiä, jotka hukkuvat unohtumattomien muistojen mereen.
Adriano Celentanon ja Minan ”E' L'amore” alkaa yksinäisestä hetkestä: portaikossa on pimeää, hiljaisuus sattuu ja ulkona kaupunki jatkaa liikettään. Kertoja on kuitenkin jumissa omissa ajatuksissaan. ”Il soffitto è un cielo stretto” [”Katto on ahdas taivas”] tekee huoneesta melkein vankilan, ja ”L’orgoglio è come una malattia” [”Ylpeys on kuin sairaus”] kertoo, ettei hän saa itseään soittamaan tai unohtamaan. Hän tuijottaa hiljaista puhelinta, koska toinen ei ota yhteyttä. Suosikkikohtani on ehkä ”i ‘chissenefrega’ affondano in un mare” [”‘ihan sama’ -ajatukset uppoavat mereen”]. Chissenefrega on italiankielinen, hieman karkea tapa sanoa ”mitä väliä” tai ”ihan sama”, mutta tässä ne välinpitämättömät sanat eivät auta lainkaan.
Kertosäkeessä rakkaus ei jätä kertojaa rauhaan, vaan ”brucia l’anima” [”polttaa sielua”]. Ajatus toisesta tarttuu päähän kuin naula, ja menneitä hetkiä ei pysty unohtamaan. Silti rakkaus saa lopussa toisenkin tehtävän: ”È l’amore che salva l’anima” [”Rakkaus pelastaa sielun”]. Ilman häntä elämä ei tunnu elämältä, vaikka kertoja sanoo myös, ettei kuole toisen tai oman syynsä vuoksi. Laulu liikkuu siis tuskan ja toivon välillä: sama rakkaus, joka pitää hänet hereillä hiljaisen puhelimen ääressä, on myös ainoa asia, jonka hän uskoo voivan pelastaa hänet.