ізпрежди віка tarkoittaa "muinaisista ajoista" tai "ikiajoista". Se on vanhahtava ja juhlallinen ilmaus, joka ei ole kovin yleinen nykypäivän puheessa tai lauluissa.
Tässä kappaleessa se luo heti alussa mystisen ja ajattoman tunnelman, viitaten aikaan ennen kaikkea. Se on mielenkiintoinen valinta, joka herättää uteliaisuuden kappaleen teemaa kohtaan.
Tämä kappale, "Dai Boh", on todella mielenkiintoinen! Se alkaa toistuvalla kysymyksellä menneisyydestä, ajasta "ennen aikojen alkua" ("Ой, як же було ізпрежди віка" [Oi, miten se oli ennen aikojen alkua]) ja siitä, ettei ollut taivasta tai maata ("Ой, як не було неба і землі" [Oi, kun ei ollut taivasta ja maata]). Sitten tulee tämä toistuva huudahdus "Ой, дай Бог" [Oi, anna Jumala], joka tuntuu kuin rukoukselta tai toiveelta. Se luo heti sellaisen vanhan, perinteisen tunnelman, melkein kuin kuuntelisi jotain ikiaikaista laulua.
Sitten kappale siirtyy kuvailemaan "ensimmäistä Jumalan päivää" ("В перший Божий день була толока" [Ensimmäisenä Jumalan päivänä oli talkoot]), jolloin pyhät etsivät maita omalle asuinalueelleen ("Шукали земель святі свого ЖК" [Pyhät etsivät maita omalle asuinalueelleen]). Tämä on hauska ja yllättävä käänne! Se yhdistää vanhan uskonnollisen kuvaston moderniin ajatukseen asuinalueesta (ЖК, eli 'žytlovyi kompleks' tarkoittaa asuinkompleksia). Se saa minut hymyilemään, miten se tuo esiin jotain niin arkinen ja nykyaikainen muinaiseen luomiskertomukseen. Se on todella nokkela tapa leikitellä perinteillä!