Baladin tarkoittaa kiertelevää laulajaa tai balladinlaulajaa. Se on vanhahtava ja romanttinen sana, joka tuo mieleen menneiden aikojen tarinankertojat ja trubaduurit.
Laulussa Garou viittaa omiin "ideoihinsa baladinina" (À mes idées de baladin), mikä kuvaa hänen taiteellista ja ehkä hieman vapaamielistä elämänkatsomustaan. Se antaa kuvan miehestä, joka elää tarinoiden ja tunteiden kautta, ja tekee sanasta erityisen mieleenpainuvan tässä rakkauslaulussa.
Garoun ”À Toi” on lämmin, hieman leikkisä rakkaudenosoitus. Kertoja nostaa maljan rakkaalleen ja puhuu hänelle suoraan: « À toi » tarkoittaa tässä ”sinulle” tai ”sinun kunniaksesi”. Hän ihailee tämän kauneutta, helliä sanoja ja myös sitä, että nainen on yhä välillä sama pieni tyttö kuin ennen. Mukaan mahtuvat menneisyys, katumukset ja entiset hurmaavat prinssit. Erityisen hauska on tunnustus « tes mots tendres un peu artificiels, quelquefois » [hellät sanasi, jotka ovat joskus hieman teennäisiä]: rakkaus ei tässä ole siloteltua, vaan siihen kuuluu myös pieni naljailu.
Sitten puhuja kääntää katseen itseensä: hänen hulluuteensa, jonka syy nainen on, selittämättömiin kiukunpuuskiin, hiljaisuuteen ja joskus petoksiin. Lopulta ”sinä” muuttuu ”meiksi”. He kohottavat maljan yhteisille tuleville muistoille, toivolle, harhakuvitelmille ja mahdolliselle lapselle, joka muistuttaisi heitä molempia: « Qui sera à la fois toi et moi » [joka olisi yhtä aikaa sinä ja minä]. Kertosäkeessä toistuva « À la vie, à l’amour » [elämälle, rakkaudelle] tekee kappaleesta melkein yhteisen maljapuheen kaikille rakastavaisille, jotka ovat ”kuin me”.