Dondolare tarkoittaa heilumista tai keinumista, usein pehmeästi edestakaisin. Laulussa kertoja sanoo energian saavan hänet dondolare eli keinumaan puheidensa ja tekojensa välillä, mikä tekee sanasta runollisen kuvauksen sisäisestä ristiriidasta.
Elisan ja Ligabuen “Gli Ostacoli Del Cuore” (“Sydämen esteet”) liikkuu salaisuuksien, läheisyyden ja yhteisen matkan kuvissa. Kertoja myöntää, että toisesta ihmisestä jää aina jotain tietämättä: “Quante cose che non sai di me” [Kuinka paljon sinä et tiedä minusta]. Silti yhteiseen matkaan kuuluu paljon kannettavaa, ja myös asioita, jotka täytyy jättää pois: “Quante cose da portare nel viaggio insieme” [Kuinka paljon on kannettavaa yhteisellä matkalla] ja “Quante cose da buttare nel viaggio insieme” [Kuinka paljon on heitettävää pois yhteisellä matkalla]. “Sydämen esteet” eivät siis ole vain muureja, vaan vaikeita ajatuksia ja sanomatta jääneitä asioita, joiden keskellä kaksi ihmistä yrittää kulkea yhdessä.
Kappaleessa on hauskan pieniä ja arkisia kuvia. Yö, joka ei lopu, ja pois heitettävä yö ovat kuin kaksi erilaista pakettia, ja yksi ajatus saa jopa “haaksirikkoutua” merellä: “Mentre lascio naufragare / Un ridicolo pensiero” [Kun annan naurettavan ajatuksen haaksirikkoutua]. Kertoja pitää salaisimpia ajatuksia hellästi lähellään, mutta huomaa samalla paljastaneensa ne itse: “E a parlare ero io” [Ja puhuja olin minä]. Lopussa liike syntyy puheen ja tekojen välisestä jännitteestä: “Fra il mio dire ed il mio fare” [Sanomiseni ja tekemiseni välillä]. Siksi käveleminen sydämen esteiden keskellä “tekee ääntä”. Tässä laulussa yhteys ei synny siitä, että kaikki olisi selvää, vaan siitä, että tuntemattomillekin asioille annetaan tilaa yhteisellä matkalla.