Unendlichkeit tarkoittaa 'äärettömyyttä'. Se on syvällinen ja runollinen sana, joka ei ole arkipäiväinen, ja se herättää mielikuvia jostain valtavasta ja ikuisesta.
Laulussa se esiintyy ilmauksessa "Umsorgt von der Unendlichkeit des Augenblicks" (Hetken äärettömyyden huolehtimana). Tämä luo dramaattisen ja mystisen tunnelman, viitaten siihen, kuinka suuri ja käsittämätön hetki voi olla, erityisesti kuoleman tai suuren menetyksen edessä. Se on avainsana, joka tiivistää kappaleen traagisen ja romanttisen teeman.
Tässä kappaleessa Eisblume kertoo tarinan nuoresta rakkaudesta, joka päättyy traagisesti meren äärellä. Laulun alussa he olivat rakastuneita ja melkein vielä lapsia, ja poika kantoi tytön kuvaa sielussaan. Kukaan ei ymmärrä, mitä sitten tapahtui meren rannalla.
Kappaleen edetessä tunnelma muuttuu synkemmäksi. Aika kuluu, lehdet putoavat, ja yö saapuu ilman paluuta. Varjo lähestyy ja pimentää koko maailman, vieden Louisen mukanaan. Poika kysyy: "Louise mein Herz, wo willst du hin?" [Louise, sydämeni, minne olet menossa?]. Vesi vie heidät aamunvaloon, ja Louise on kylmä ja hiljainen. Poika pyytää: "Louise mein Herz, vergib mir nicht" [Louise, sydämeni, älä anna minulle anteeksi], mutta syyttää silti Louisea: "Die Schuld trifft dich, ich ließ dich gehen, doch du verlässt mich nicht" [Syy on sinun, annoin sinun mennä, mutta et jätä minua]. Lopulta aallot peittävät heidät, ja poika toivottaa Louisen lepäämään: "Louise mein Herz, jetzt komm zur Ruh, mit meinen Tränen decken wir uns zu, ich und du" [Louise, sydämeni, tule nyt lepäämään, peitämme itkumme kanssa itsemme, minä ja sinä].