Eisblumen tarkoittaa kirjaimellisesti "jääkukkia". Se on kaunis ja runollinen sana, joka kuvaa ikkunoiden huurteisia kuvioita, jotka muistuttavat kukkia.
Tässä kappaleessa sanaa käytetään metaforana kuvaamaan laulun päähenkilöitä. He ovat kuin jääkukkia: kauniita, herkkiä ja kukoistavat yössä, mutta eivät kestä päivän valoa. Se on keskeinen symboli kappaleen teemalle kauneudesta, hauraudesta ja pimeyden viehätyksestä.
Tämä kappale vie meidät yön pimeyteen, jossa kauneus kukoistaa odottamattomalla tavalla. Päivän kiireen väistyessä ja varjojen pidentyessä, kaupunki hiljenee ja lätäköt alkavat jo kimallella kuin jää. Laulaja kuvaa tätä muodonmuutosta kauniisti: "Der Abend wandelt Tau zu Reif" [Ilta muuttaa kasteen kuuraksi].
Me olemme kuin jääkukkia, jotka puhkeavat kukkaan vain yöllä, liian kauniita päivänvaloon. Yön pimeys ja kylmyys tekevät meistä ainutlaatuisia, melkein kuin enkeleitä: "Die Bleichheit die von unseren Wangen schneit / Macht uns wie Engel schön" [Kalpeus, joka poskiltamme sataa / Tekee meistä kauniita kuin enkelit]. Päivän tullessa kaikki muuttuu karuksi ja harmaaksi, mutta yössä me loistamme. Se on aika, jolloin meidän todellinen kauneutemme pääsee esiin, kaukana päivän armottomasta valosta.