Himlapällen tarkoittaa "taivaankansi" tai "taivaanlakka". Se on vanhahtava ja runollinen ilmaus taivaalle, joka tuo mieleen perinteisemmän ja kuvallisemman tavan puhua taivaasta.
Laulussa Carola käyttää tätä sanaa kuvaamaan talvisen taivaan kylmää ja pimeää kauneutta: "Den lyser kyligt kring, på mörka himlapällen" (Se loistaa kylmästi ympärillä, pimeällä taivaankannella). Se on harvinainen ja mieleenpainuva sana, joka antaa laululle ainutlaatuisen tunnelman.
Carola toivottaa talven tervetulleeksi tässä laulussa! Hän on saapunut talviseen maisemaan, ja tuntee pakkasen purevan poskillaan. Ilta on kylmä, ja kuu valaisee tummaa taivasta. Laulu kuvaa kaunista talvista tunnelmaa, kun reki kulkee metsän läpi ja kellojen kilinä rikkoo hiljaisuuden.
Laulaja pyytää jopa pientä peippoa anteeksi, että he herättivät sen. Se on aika hauska yksityiskohta! Lopulta hän näkee mökin valojen tuikkivan ja tuntee olevansa perillä omassa valkoisessa talvimaassaan. Se on ihana ja tunnelmallinen kuvaus talvisesta saapumisesta kotiin.