S'empiler tarkoittaa 'kasautua' tai 'pinoutua'. Se on kuvaava verbi, joka maalaa elävän kuvan asioista, jotka kerääntyvät toistensa päälle.
Laulussa Adèle Castillon käyttää tätä sanaa kuvaamaan, kuinka muistot (les souvenirs) kasautuvat ja lisääntyvät (s'additionnent) hänen mielessään. Se antaa tunteen menneiden hetkien runsaudesta ja siitä, kuinka ne muodostavat kokonaisuuden, jota hän nyt muistelee.
Tämä Adèle Castillonin kappale on kuin aikakone suoraan takaisin yhteen täydelliseen kesään. Se on täynnä nostalgiaa ja pienten, mutta tärkeiden hetkien muistelua. Laulaja kertoo ajasta, jolloin hän ja hänen ystävänsä elivät hetkessä, eivätkä edes tajunneet luovansa elinikäisiä muistoja. He kirjoittivat omaa tarinaansa tietämättään: "Et sans savoir / On écrivait / Un bout d'histoire" (Ja tietämättämme / kirjoitimme / palan historiaa). Elämä oli huoletonta ja yksinkertaista – matkustettiin halvalla junalla, juteltiin syvällisiä ja parannettiin maailmaa, "comme des idiots" (kuin idiootit).
Kappaleen viehätys piilee sen tarkoissa yksityiskohdissa, jotka tekevät muistoista eläviä. Mukana on kaikkea veneilystä ja myrskyisästä taivaasta aina "Bar dansant dans Nantes" (Tanssibaari Nantesissa) -reissuun ja parvekkeella käytyihin keskusteluihin. Nämä muistot ovat niin vahvoja, että laulaja voi yhä tuntea ne: "La magie résonne encore" (Taikuus kaikuu yhä). Kertosäkeessä toistuva kysymys "Est-ce que tu t'en souviens" (Muistatko sinä?) jättää ilmaan kaihoisan tunteen. Muistaako toinen osapuoli tämän kaiken samalla tavalla?