Épris tarkoittaa 'rakastunut' tai 'ihastunut'. Se on hieman muodollisempi ja runollisempi tapa ilmaista rakkautta kuin yleisempi 'amoureux'.
Laulussa sitä käytetään kuvaamaan Pariisin taivaan ikiaikaista rakkautta Île Saint-Louis'ta kohtaan: "Depuis vingt siècles il est épris de notre île Saint Louis" (Kahdenkymmenen vuosisadan ajan se on ollut rakastunut Île Saint-Louis'mmeen). Tämä sana antaa laululle syvyyttä ja romantiikkaa, korostaen kaupungin ja sen historian välistä tunnesidettä.
Yves Montandin laulussa Pariisi tuntuu elävältä kaupungilta, jonka taivaan alla syntyy laulu ja rakkaus. Heti alussa "Sous le ciel de Paris" [Pariisin taivaan alla] laulu kohoaa nuoren miehen sydämestä, ja rakastavaiset kulkevat yhdessä: heidän onnensa rakentuu heidän omalle sävelmälleen. Bercyn sillan luona istuu filosofi, kaksi muusikkoa ja ohikulkijoita, kunnes tuhannet ihmiset laulavat iltaan asti oman vanhan kaupunkinsa ylistystä. Sana Paname on Pariisin puhekielinen lempinimi, joten "Oui mais à Paname, tout peut arriver" [Niin, mutta Pariisissa kaikki on mahdollista] kuulostaa ihanan suoraviivaiselta lupaukselta.
Kaupungin arjessa on myös pieniä yllätyksiä: Notre-Damen lähellä voi kyteä draama, mutta kesän auringonsäteet, jokilaivurin harmonikka ja toivo tuovat ilmaan lämpöä. Sitten taivas saa oikein romanttisen roolin. Se on ollut kaksikymmentä vuosisataa ihastunut Île Saint-Louis’n saareen, ja kun saari hymyilee, taivas pukee sinisen asun ylleen. Sade merkitsee, että taivas on surullinen, ja mustasukkaisena Pariisin miljoonista rakastajista se jyrisee ukkosella. Onneksi se ei ole pitkään ankara: anteeksipyynnöksi se antaa sateenkaaren. Hauska ja lempeä ajatus on, että koko Pariisin sää käyttäytyy kuin rakastunut ihminen.