Червонец tarkoittaa kymmenruplan seteliä, mutta historiallisesti se viittaa myös kultarahaan. Se on vanhahtava ja harvinainen sana, joka tuo mieleen menneen ajan ja antaa laululle ainutlaatuisen sävyn.
Laulussa se esiintyy ilmaisussa "Хоть за червонец, хоть за сто" (Vaikka kymmenestä ruplasta, vaikka sadasta), korostaen, että kukkia ei saa mistään hinnasta taivaalla. Tämä sana on mielenkiintoinen, koska se yhdistää arkisen rahan käsitteen runolliseen ja hieman nostalgiseen kontekstiin.
”Сто часов” tarkoittaa ”sata tuntia”. Jurij Lozan laulussa pitkään poissa ollut mies saapuu lentäen rakkaansa luo, mutta vierailu kestää vain sata tuntia. Hän pyytää tätä ottamaan väsymyksen pois ja nojaamaan poskensa hänen poskeaan vasten: ”Ты отведи мои печали” [ota suruni pois]. Kotona ei tarvitse puhua pahoista uutisista, vaan ruoka tuodaan pöytään ja yhdessäolo saa alkaa. Refräänin lupaus on ihanan suora: ”Сегодня долго не уснем” [tänään emme nuku pitkään]. Aikaa on vähän, joten yöstä tehdään pitkä.
Laulussa on myös hauskan arkisia yksityiskohtia. Mies pyytää anteeksi, ettei tuonut kukkia, koska hän oli puoli päivää taivaalla eikä lentokoneessa ollut mistä niitä ostaa, ”хоть за червонец, хоть за сто” [vaikka kymmenellä ruplalla tai sadalla]. Hän huomaa rakkaansa laihtuneen ja näyttävän nuoremmalta, ja sanoo tämän olevan hänelle entistäkin rakkaampi. Lopussa jälleennäkemiset tuntuvat melkein kangastuksilta, sillä edessä on taas pitkä matka. Silti nainen odottaa, ehkä koko loppuelämänsä, ja mies lupaa palata jälleen sadaksi tunniksi. Tässä rakkaus mitataan odottamisena, matkoina ja tarkasti rajattuna yhteisenä aikana.