Squarciagola tarkoittaa kirjaimellisesti "kurkun repimistä" tai "kurkun täydeltä". Se on elävä ja dramaattinen sana, jota ei kuule joka päivä.
Ultimon kappaleessa se esiintyy ilmaisussa "ridere a squarciagola", joka tarkoittaa "nauraa kurkun täydeltä" tai "nauraa katketakseen". Se kuvaa äänekästä, estotonta naurua, joka on täynnä iloa ja vapautta, jopa vaikeissa olosuhteissa. Tämä tekee sanasta mieleenpainuvan ja tunteikkaan.
Ultimon „22 Settembre” on päätös elää suoraan ja ottaa elämä vastaan sellaisena kuin se tulee. Kertoja sanoo: „Preferisco vivere” [Mieluummin elän] ja „Preferisco stringere / che lasciare perdere” [Mieluummin pidän kiinni kuin luovutan]. Hän ei halua odottaa täydellistä hetkeä tai pyytää elämältä lupaa, vaan kulkea eteenpäin, vaikka kaikki olisi ristiriitaista ja hetkellistä. Ilmaus „un secolo e un secondo” [vuosisata ja yksi sekunti] venyttää ajan äärimmilleen: mielessä voi olla samaan aikaan koko menneisyys ja aivan pieni nykyhetki.
Laulussa on myös läheinen keskustelu kahden ihmisen välillä. He voivat lähteä, palata toistensa luo, kertoa salaisuuksia ja rakentaa vanhojen uskomusten tilalle uusia sanoja. Kertoja pyytää toista luottamaan häneen, vaikka myöntää olevansa kylmä ja toivovansa, että toinen „mi salvi” [pelastaa minut]. Syyskuun 22. päivä liittyy paikkaan, jonne hän haluaisi palata, mutta tällä hetkellä se ei onnistu. Siksi hän päättää nousta junasta ennen tulevaisuutta ja nauttia „anche un semplice minuto” [jopa yhdestä tavallisesta minuutista]. Lopun kuva on hieno ja vähän uhmakas: hän haluaa laulaa keskellä talvea „per dar la primavera” [antaakseen kevään].