Atlantis viittaa myyttiseen, mereen uponneeseen kaupunkiin. Se on kiehtova ja tunnettu nimi, joka herättää mielikuvia kadotetusta kauneudesta ja tuhosta.
Laulussa "Atlantis" symboloi suhdetta, joka on rakennettu epävakaalle pohjalle ja on nyt romahtamassa. Se on metafora menetetylle rakkaudelle, joka on yhtä traaginen ja peruuttamaton kuin Atlantiksen kohtalo.
Seafretin kappale "Atlantis" käyttää voimakasta vertauskuvaa kuvaamaan hajoavaa suhdetta: myyttistä Atlantiksen uponnutta kaupunkia. Laulussa kerrotaan, kuinka tämä "kaupunki" eli suhde rakennettiin "horjuvalle maalle" (we built this town on shaky ground). Alusta asti epävakaa perusta ei kestä, ja laulaja toteaa surullisesti: "En voi pelastaa meitä, Atlantis, me vajoamme" (I can't save us, my Atlantis, we fall).
Kappaleen sanoitukset maalaavat kuvan menetyksestä ja katumuksesta. Sanat, joita ei voi ottaa takaisin (You can't take back the things you said), ovat aiheuttaneet peruuttamatonta vahinkoa. Luonnonkuvat, kuten puista lähteneet linnut (the birds have fled), korostavat hylätyksi tulemisen ja yksinäisyyden tunnetta. Laulu kertoo tarinan rakkaudesta, joka oli tuomittu tuhoutumaan, ja sen rakentamisesta vain, jotta se voitaisiin purkaa alas (We built it up to pull it down).