Lichterloh tarkoittaa 'liekeissä' tai 'tulenpalava'. Se on intensiivinen sana, joka kuvaa jotain, mikä palaa kirkkaasti ja voimakkaasti.
Laulussa se esiintyy ilmaisussa "mein Seemannsherz brennt lichterloh" (merimiehen sydämeni palaa tulenpalavasti). Se ei viittaa kirjaimelliseen tuleen, vaan kuvaa merimiehen intohimoa ja palavaa halua merelle ja seikkailuun. Se on paljon kuvaavampi kuin pelkkä 'palaa' ja antaa laululle syvyyttä.
Santianon ”Santiano” on merimiehen lähtölaulu: jäähyväiset rakkaalle sattuvat, mutta meri kutsuu. Hän sanoo tytölleen ”ade” [hyvästi] ja huutaa toistuvasti ”Leinen los, volle Fahrt, Santiano” [köydet irti, täyttä vauhtia, Santiano]. ”Leinen los” on merenkulun ilmaus, jossa kiinnitysköydet irrotetaan, joten laulu todella lähtee liikkeelle heti. Kyyneleet ovat ”salzig und tief wie das Meer” [suolaisia ja syviä kuin meri], mutta merimiehen sydän palaa kirkkaana. Hieno, hieman liioitteleva yhdistelmä: itkettää, mutta purjeet nostetaan silti.
Laivalla suunnataan suoraan kohti auringonlaskua ja kuun uppoamispaikkaa, ennen kuin aamu alkaa. Kertoja ei kaipaa kotia eikä rahaa, koska ”Unser Schloss ist die ganze Welt” [linnamme on koko maailma] ja ”Unsere Decke ist das Himmelszelt” [peittomme on taivaankansi]. Vapaus on tässä hyvin konkreettista: purjeet korkealle, tuuli kantamaan ja meri eteenpäin. Kertosäkeen ”Geradeaus, wenn das Meer uns ruft” [suoraan eteenpäin, kun meri kutsuu] tekee kaipuusta käskyn, jota merimies tottelee ilman epäröintiä.