Atlas tarkoittaa hollanniksi kartastoa, mutta tässä laulussa sana viittaa ennen kaikkea kreikkalaisen mytologian Atlakseen, joka joutui kantamaan taivasta harteillaan.
Kun toinen kutsuu laulajaa omaksi Atlakseen, se kuvaa henkilöä, joka kantaa suhdetta ja toisen taakkaa harteillaan. Siksi sana on laulussa sekä myyttinen että vertauskuvallinen: laulaja antaa kaikkensa, vaikka toinen ei kanna häntä samalla tavalla.
”Atlas” on laulu suhteesta, jossa yksi ihminen kantaa kaiken. Kertoja kulkee hiekan taskuissa ja tuulen hiuksissa, yrittää siirtää vuoria ja pitää jopa kämmenelleen vangitsemaansa vettä matkalla merelle: "Ik heb zand in mijn zakken / En wind in mijn haar" [Minulla on hiekkaa taskuissani ja tuulta hiuksissani]. Hän antaa suhteelle niin paljon, että toinen kutsuu häntä Atlantikseksi eli Atlakseksi, kreikkalaisen mytologian hahmoksi, joka kantaa taivasta harteillaan. Siksi lause "Je wereld op mijn schouders, nooit andersom" [Sinun maailmasi harteillani, ei koskaan toisinpäin] on kappaleen suora ja aika tyly ydin. Hän kantaa toista käsivarsillaan, vaikka toinen käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kertoja myöntää myyneensä tavaransa ja rakentavansa pahvitaloja hinnaksi siitä, että uskoi suhteen onnistuvan: "De prijs die ik betaal om te denken dat het kon" [Hinta, jonka maksan siitä, että ajattelin sen olevan mahdollista]. Toinenkin kuvataan taakkana, painona jalassa, ja kertoja jopa kysyy, onko tämän rinnassa vielä tilaa hänelle. Lopulta toinen sanoo suhteen olevan ohi, vaikka kertoja olisi valmis "beide benen breken" [murtamaan molemmat jalkansa], jos sitä pyydettäisiin. Pahvitalot ja muuttuva rantaviiva tekevät kuvasta hauraan: kertoja yrittää rakentaa jotain, joka ei pysy koossa, samalla kun toinen ei kanna häntä takaisin.