Hämnden tarkoittaa "kostoa". Ruotsin määräinen muoto tarkoittaa kirjaimellisesti "sitä kostoa" tai "koston".
Kappaleessa laulaja sanoo, että toinen vei häneltä koston, jota hän ei koskaan edes halunnut. Ilmaus on kiinnostava ja ristiriitainen, koska se kuvaa pettymystä, vihaa ja irtipäästämistä samanaikaisesti.
Orupin ”Magaluf” vie kuulijan lomamatkalle, joka muuttuu parin viimeiseksi yhteiseksi matkaksi. Kertoja ei pysty estämään toista jäämästä Magalufiin, vaikka hän itse haluaisi jo kotiin. Paikka on lomakohde, mutta laulussa siitä tulee myös muisto heidän suhteestaan: ”Till Magaluf styrde vi vår sista resa” [Magalufiin suuntasimme viimeisen matkamme]. Meren yllä kirkuvat lokit muuttuvat melkein pilkallisiksi todistajiksi, jotka ”skrattar sig hesa” [nauravat itsensä käheiksi], kun ne puhuvat heidän yhteisestä ajastaan.
Kertoja odottaa joka aamu, että kaikki olisi taas hyvin, mutta toinen katoaa iltaisin ja palaa vasta aamulla. Kahvikupin ääressä hän istuu kuin kertojaa ei olisi olemassakaan. Lopulta paljastuu, että toinen on tavannut jonkun muun. Siksi viimeinen toisto kuulostaa erityisen kitkerältä: he ovat yhä sanoissa ”tillsammans du och jag” [yhdessä sinä ja minä], mutta todellisuus on jo hajonnut. Hauskan lomapaikan nimi ja lokkien nauru tekevät surusta hieman absurdin, kun taas suora lause ”Hur jag hatade den stad” [kuinka vihasin sitä kaupunkia] kertoo, ettei Magaluf jää kertojalle aurinkoisena matkamuistona.