Morgenglanz tarkoittaa 'aamunkoittoa' tai 'aamun hehkua'. Se on kaunis ja runollinen sana, joka kuvaa aamun ensimmäistä valoa ja sen tuomaa kauneutta.
Tässä laulussa sana luo heti alussa kuvan luonnon heräämisestä ja rauhasta, viitaten Maan, eli Gäan, elinvoimaan ja kauneuteen. Se on harvinaisempi ja kuvauksellisempi kuin pelkkä 'aamu'.
Oonaghin ”Gäa” on luonnon ylistyslaulu, jossa maa esitetään elävänä äitinä ja voimana. Aamu alkaa kasteesta ja lehtien väliin piiloutuvasta päivänvalosta: ”Morgenglanz, von Tau bedeckt” [aamun hohde, kasteen peitossa]. Gäa elää laulun mukaan ihmisissä, kallioissa ja metsissä. Hän ”bewahrt die Welt, gibt der Erde Gestalt” [suojelee maailmaa ja antaa maalle muodon]. Kertosäkeessä toistuva nimi tekee kutsusta melkein rukouksen, ja saksankielinen ajatus ”Du bist in uns, wir sind in dir” [sinä olet meissä, me olemme sinussa] tekee luonnosta läheisen: ihminen ei ole siitä erillinen.
Laulu pyytää kuuntelemaan tuulta ja yötä sekä avautumaan Gäalle, jonka hengitys nostaa sielua ylöspäin. ”Du webst die Welt, bis ans Ende der Zeit” [sinä kudot maailmaa ajan loppuun asti] antaa hänelle tehtävän, joka jatkuu ikuisesti. Myös elämä liikkuu hänen tahtinsa mukaan: ”Spür ihr Herz, es schlägt in uns” [tunne hänen sydämensä, se lyö meissä]. Toistuvassa muunkielisessä kertosäkeessä Gäaa kutsutaan tulen ja veden, elämän ja maan äidiksi, ja häneltä pyydetään tien näyttämistä. Sanojen rinnalla melodia voi tuntua suurelta luonnonseremonialta, mutta viesti pysyy selkeänä: maan hengitys kuuluu meissä.