Vergeige on puhekielinen verbi, joka tarkoittaa 'mokata' tai 'pilata' jotain, usein omasta syystä. Se on elävä ja tunteikas sana, jota ei kuule joka päivä.
Laulussa LEA laulaa: "Auch, wenn alles vorbei ist / Und ich alles vergeige" (Vaikka kaikki on ohi / Ja minä mokaan kaiken). Se kuvaa haavoittuvuutta ja epäonnistumisen pelkoa, mutta myös luottamusta siihen, että joku on silti tukena.
LEA:n ”Zu Dir” on lämmin, suora lupaus siitä, että yksi ihminen on paikka, jonne voi mennä missä tilanteessa tahansa. Kertoja sanoo: ”Ich würd’ zu dir gehen” [menisin sinun luoksesi], kun hänen pitäisi olla täysin oma itsensä, ilman naamiota tai teennäistä hymyä, mutta myös silloin, kun unelmat särkyvät tai hän on aivan tavoitteensa lähellä. Hän haluaa jakaa tämän ihmisen kanssa sekä ilon että vaikeudet. Erityisen konkreettiseksi teksti muuttuu kohdassa ”Wenn ich nichts mehr hab, nicht einen Cent / Auf der Suche nach ’nem Platz zum Pennen” [kun minulla ei ole enää mitään, ei senttiäkään, ja etsin paikkaa, jossa nukkua]. ”’nem” on puhekielinen lyhennys ilmauksesta einem, ja ”pennen” tarkoittaa puhekielessä nukkumista. Tässä ei kaunistella tilannetta: luokse tullaan vaikka kaikki olisi mennyt aivan pieleen.
Kertosäkeen kysymys ”Sag, darf ich zu dir?” [sano, saanko tulla luoksesi?] tekee lupauksesta samalla pyynnön. Saako luokse tulla hyvinä aikoina, mutta myös silloin, kun kaikki on ohi, omat virheet ovat pilanneet kaiken eikä kukaan muu ole enää vierellä? Toisessa säkeistössä mukaan tulevat häpeä, juhliminen, suru ja jopa kuoleman hetki: ”Wenn die letzte Stunde für mich schlägt” [kun viimeinen hetkeni koittaa]. Zu dir tarkoittaa yksinkertaisesti ”luoksesi”, ja juuri tuo yksinkertaisuus tekee toistosta vahvan. Laulu sanoo, että läheinen ihminen ei ole vain juhlia varten, vaan myös silloin, kun ei tiedä ratkaisua, joutuu itkemään kaiken loppuun tai tarvitsee paikan, johon palata.