황홀했던 (hwangholhaetdeon) tarkoittaa 'hurmaavaa' tai 'lumoavaa'. Se on voimakas adjektiivi, joka kuvaa jotain erittäin kaunista, ihanaa tai yliluonnollista, joka saa ihmisen tuntemaan syvää iloa tai ihailua.
Jung Kook käyttää tätä sanaa kuvaamaan menneitä muistoja, jotka olivat niin kauniita ja lumoavia, että ne jäävät mieleen. Hän laulaa "황홀했던 기억 속에" (hurmaavien muistojen keskellä), mikä luo kuvan menneisyydestä, joka on täynnä taianomaisia hetkiä, joita hän kaipaa.
Jung Kookin "Still With You" on todella kaunis ja herkkä kappale, joka tuntuu kuin ystävälle kirjoitetulta kirjeeltä. Laulaja kaipaa syvästi jotakuta, ja tämä kaipaus tuntuu olevan läsnä kaikessa. Hän pyytää toista kutsumaan nimeään vielä kerran (날 스치는 그대의 옅은 그 목소리 내 이름을 한 번만 더 불러주세요 [Ohut äänesi, joka ohittaa minut, kutsu nimeäni vielä kerran]), ja vaikka hän seisoo paikallaan, hän haluaa kävellä kohti tätä henkilöä (그대 향해 한 걸음씩 걸어갈래요 [Haluan kävellä askel askeleelta sinua kohti]).
Kappaleessa on paljon yksinäisyyden tunnetta, kun laulaja on pimeässä huoneessa ilman valoja (어두운 방 조명 하나 없이 [Pimeä huone ilman valoja]). Jopa ilmastointilaitteen ääni on lohtua (이 에어컨 소리 이거라도 없으면 나 정말 무너질 것 같아 [Tämä ilmastointilaitteen ääni, jos minulla ei olisi edes tätä, tuntuisi kuin romahtaisin]). Hän muistelee ja tanssii yksin menneiden muistojen keskellä, vaikka sataakin (황홀했던 기억 속에 나 홀로 춤을 춰도 비가 내리잖아 [Vaikka tanssin yksin hurmioituneissa muistoissa, sataa]). Laulaja toivoo, että sumun hälvetessä he voisivat taas tavata, ja hän juoksee märkine jalkoineen toisen luo (이 안개가 걷힐 때쯤 젖은 발로 달려갈게 그때 날 안아줘 [Kun tämä sumu hälvenee, juoksen märkine jalkoineni, silloin halaa minua]). Se on toiveikas, mutta samalla haikea kuvaus rakkaudesta ja kaipauksesta, joka tuntuu hyvin henkilökohtaiselta.