Klaffsa tarkoittaa kömpelöä tarpomista mudassa tai märässä maastossa, usein niin että kengistä kuuluu lätäköivä ääni. Laulussa suunnistajat klaffsa i en myr, eli rämpivät suolla, mikä tekee sanasta hauskan, elävän ja helposti muistettavan.
Dököttin ruotsalaisen artistin kappaleessa Leif on suunnistaja, joka lähtee juoksemaan metsään kompassin kanssa, mutta onnistuu silti eksymään vaikka huoneessa. Hän rämpii mudassa ja suolla, juoksee kivien ja kantojen yli ja voi jopa lyödä päänsä kuuseen. Jo alun ”Orientera” [Suunnista] jälkeen laji esitetään vanhojen ukkojen harrastuksena, jossa pitäisi löytää tiensä jopa ”in på dass” [vessaan]. Ruotsin dass on arkinen ja hieman hupaisa sana vessalle, mikä kertoo heti laulun räävittömästä huumorista.
Leifin retki muuttuu koko ajan vaarallisemmaksi ja typerämmäksi: hän voi juosta sontaan, törmätä hirveen tai joutua karhun ruoaksi. Suunnistuksessa pitää löytää rastit ja leimata oikea kohta, mutta viimeisessä tarkistuksessa rastia ei löydykään. ”Klaffsa i en myr” [Läträtä suossa] ja ”springa tills man spyr” [juosta kunnes oksentaa] tekevät lajista mahdollisimman kurjan kuuloista. Egon, hänen isänsä ja kaikki lapset saavat toistuvan synkän kohtalon, sillä he ”ska döden dö” [kuolevat kuoleman] ja hukkuvat järveen. Silti lopussa kaikki laulavat yhdessä Leifin nimeä. Juuri tämä vakavalla äänellä kerrottu, täysin yliampuva epäonni tekee kappaleesta hauskan: Leif vain jatkaa suunnistamista, vaikka kompassi ei tunnu auttavan lainkaan.