Gatos pingados on brasilialainen idiomi, joka tarkoittaa pientä ja vähälukuista ihmisjoukkoa. Ilmauksen kirjaimellinen merkitys on suunnilleen ”tippuvia kissoja”, mikä tekee siitä hauskan ja helposti muistettavan.
Laulussa juhliin saapui vain kahdeksan tai yhdeksän ihmistä, joten sali oli lähes tyhjä. Ilmaus tuo tilanteeseen leikkisän ja hieman itseironisen sävyn.
Eu Me Lembro on Clarice Falcãon ja Moskan leikkisä muistelulaulu kohtaamisesta, joka tuntuu jälkikäteen kohtalokkaalta. Kertoja muistaa aivan kaiken: aamun tai iltapäivän, tiistain tai torstain, syyskuun tai joulukuun. Hän tervehtii: “Oi! Fica à vontade” [“Hei! Ole kuin kotonasi”], mutta toinen ei edes kuule sitä. Silti juuri tuosta oudosta hetkestä alkaa tarina, jossa elämä tuntuu tuoneen heidät yhteen. Toistuva “Eu me lembro” [“Minä muistan”] on yksinkertainen ja tarttuva: kertoja vakuuttaa muistavansa jokaisen valon ja värin.
Hauskinta on se, miten romanttinen muisto on täynnä pieniä kömpelyyksiä. Juhlissa on vain “oito ou nove gatos pingados” [“kahdeksan tai yhdeksän kissanrääpälettä”], eli paikalla on hyvin vähän ihmisiä. Feijoada, brasilialainen papu- ja lihapata, saa seurakseen yllättävän tarjoilun: kinkkua meloniviipaleiden ympärillä hunajassa. Hän pitää toista hauskana, toinen puhuu paljon ja naurua vain teeskennellään. Pusero on väärin päin, mutta pukeutumistapa silti ihastuttaa. Juuri nämä tarkat, hieman hassut yksityiskohdat tekevät muistosta uskottavan: joskus tärkeä kohtaaminen ei ala täydellisesti, vaan väärin kuullulla tervehdyksellä, oudolla ruualla ja paidalla väärällä puolella.