Törnen tarkoittaa 'orjantappuroita' tai 'piikkejä'. Se on vanhahtava ja runollinen sana, joka tuo mieleen jotain terävää, kivuliasta ja samalla luonnonmukaista.
Laulun kontekstissa "törnen" esiintyy useasti, esimerkiksi "Likt Törnen Genom Kött" (Kuin orjantappurat lihan läpi) ja "under törnen" (orjantappuroiden alla). Se symboloi vastoinkäymisiä, kipua ja ehkä jopa luonnon armottomuutta, mikä tekee siitä erittäin vangitsevan ja mieleenpainuvan sanan.
Tässä kappaleessa aika irtoaa tutulta paikaltaan ja astuu metsän pimeään puoleen. Ruotsinkielinen ilmaus ”Ur led är tiden” tarkoittaa suunnilleen ”aika on sijoiltaan” tai ”aika on mennyt pois raiteiltaan”. Sen jälkeen kuva muuttuu satumaiseksi ja kylmäksi: oksien keskellä ollaan silkin peitossa, lehdet kuiskivat ja luonnon ”glömda tunga” eli ”unohdettu kieli” löytyy pimeydestä. Kertoja ei taistele metsää vastaan, vaan laskeutuu siihen: ”Att i evighet stiga ner” [laskeutua ikuisesti] ja tulla osaksi ”eviga stämmor” [ikuisia ääniä].
Kappaleen maisema on täynnä piikkejä, routaa, varjoja ja syvää vettä, jossa kukaan ei hallitse tapahtumia. ”Likt törnen genom kött” tarkoittaa ”kuin piikit lihan läpi”, joten otsikko tekee luonnon kuvasta hyvin ruumiillisen ja suoran. Säkeissä sieluja pureskellaan kiirastulessa, eli ”skärseld” viittaa uskonnolliseen kiirastuleen, mutta sanoitus ei selitä sen taustaa tarkemmin. Lopussa villisti kasvavat piikit ja syksyn vaate sulkevat näkymän: ihminen katoaa osaksi varjoja, lehtien kuiskauksia ja paikkaa, ”där ingen på oss rår” [jossa kukaan ei hallitse meitä].