Sana "фуфайка" tarkoittaa toppatakkia tai vanutakkia. Se on mielenkiintoinen valinta, koska se on hieman vanhanaikainen ja maaseudulle tyypillinen vaate, joka symboloi lämpöä ja vaatimattomuutta.
Laulussa se yhdistetään "Русский Ванька" -hahmoon ja "Русская моя душа" (minun venäläinen sieluni) -ilmaukseen, mikä luo kuvan aidosta, maanläheisestä venäläisyydestä, joka ei kaipaa ylellisyyksiä.
Tässä laulussa puhuu karikatyyrinen, vahvasti isänmaallinen Русский Ванька, eli tuttavallisen vähättelevä nimitys tavalliselle venäläiselle miehelle. Hän esittelee itsensä kuvilla, joissa sydän on balalaikka ja päällä on lämmin фуфайка, vanutettu työ- tai toppatakki. Kertosäkeen "Мне ни от кого не надо ни шиша" [En tarvitse keneltäkään yhtään mitään] on tarkoituksella jyrkkä: kertoja haluaa pärjätä omillaan ja sanoo, että venäläinen sielu riittää. "Не шуми ты ради Бога / И медведя не буди" [Älä metelöi Jumalan tähden, äläkä herätä karhua] käyttää tuttua karhukuvastoa leikittelevästi, kun taas "У России нету края / Ведь она в моей груди" [Venäjällä ei ole rajaa, sillä se on rinnassani] tekee kotimaasta henkilökohtaisen ja rajattoman asian.
Kertoja torjuu ulkomaille lähtemisen ja kulutustavaran kaipuun: rikkinäistä sukkaa, liian pientä ушанка-karvalakkia, verkkareita ja ruokasoodapakettia voi käyttää vielä vuoden. Hän puhuu myös первачок-juomasta, kotitekoisen väkevän viinan ensimmäisestä tisleestä, sekä kurkun leikkaamisesta, joten arjen kuvasto on tarkoituksella kömpelöä ja hauskan yliampuvaa. USA, EU ja homoparaatit mainitaan asioina, joita hän ei koe tarvitsevansa, ja Venäjä saa perheen roolit: "Для меня Россия мама / Папа яркий триколор" [Minulle Venäjä on äiti, isä on kirkas kolmiväri]. Laulun hauskuus syntyy siitä, kuinka ylpeästi ja ehdottomasti tämä hahmo puolustaa pientä, tuttua arkeaan, vaikka hänen puheensa muuttuu välillä kovaksi ja toisia tuomitsevaksi.