Оступилась [ostupilas] tarkoittaa kirjaimellisesti ”kompastuin”, mutta tässä laulussa se on vertauskuvallinen: laulaja kokee tehneensä virheen tai harha-askeleen suhteessaan. Sana on kiinnostava, koska se yhdistää fyysisen kompastumisen ja tunne-elämän epäonnistumisen runollisella tavalla.
Tässä laulussa kertoja seisoo lähtöpäätöksen äärellä. Hän muistaa rakastetun lupauksen: «Я буду тебя ждать» [Minä odotan sinua]. Silti hän ei tiedä, odottaako toinen vielä, eikä pysty tarkistamaan asiaa. Käteen puristuu onnellinen lentolippu, joka vie Moskovasta Vladivostokiin, kauas itään. Samalla sydän epäröi: «Разрываюсь, сердце теряю» [Repeän kahtia, menetän sydämeni]. Hän pahoittelee lähtöä, mutta sanoo suoraan, ettei unohda rakkauttaan.
Matka ei silti tunnu onnelliselta irtiotolta. Jokin vetää häntä eteenpäin, vaikka sisällä yhä sattuu, eikä hän enää käänny takaisin. Erityisen hieno yksityiskohta on vanha lippu, jonka hän aikoo säilyttää: se muuttuu konkreettiseksi muistoksi ihmisestä, josta hän joutui eroamaan. Kertosäkeen «Мне очень жаль, моя любовь» [Olen todella pahoillani, rakkauteni] on hyvin suora ja melkein riisuttu, ja juuri siksi se toimii. Moskova–Vladivostok ei ole tässä vain reitti, vaan pitkä lento pois ihmisestä, jota hän ei ole sydämessään vielä jättänyt.