Подснежниками [podsnezhnikami] tarkoittaa "lumikelloilla". Sana on runollinen ja melko harvinainen, sillä подснежник [podsnezhnik] on varhain keväällä kukkiva pieni kukka, joka puhkeaa usein lumen keskeltä.
Kappaleessa ilmaus "Пока тело не укрыло подснежниками" [Poka telo ne ukrylo podsnezhnikami] luo dramaattisen kuvan kehosta, jonka lumikellot peittävät. Kaunis keväinen kukka yhdistyy tässä synkkään ja vertauskuvalliseen ajatukseen, mikä tekee sanasta erityisen mieleenpainuvan.
Tässä laulussa muistot pitävät kahta ihmistä yhdessä, vaikka yö on jo päättymässä. Kertoja muistaa ensimmäisen tanssin, kukat ja katon, jonne hän haluaa rakkaansa luo: «Наш первый танец» [ensimmäinen tanssimme] ja «Я с цветами и на крыше к тебе хочу» [olen kukkien kanssa ja haluan luoksesi katolle]. Hän pyytää toista muistuttamaan, miten tämä kutsui hänet esiin tyhjyydestä: «Как из пустоты меня ты позвала» [kuinka kutsuit minut tyhjyydestä]. Toinen ihminen ei siis ole vain seurana, vaan joku, joka kokosi hänen särkyneen maailmansa uudelleen.
Tunnelma muuttuu hieman surrealistiseksi. Maailma ympärillä on kuin sulkeutuva baari: ovet ovat jo kiinni, mutta he eivät pysty irrottautumaan toisistaan. Kertoja sanoo suoraan: «Я искушение, ты спасение» [minä olen kiusaus, sinä olet pelastus]. Hän käyttää myös outoa ja kaunista kuvaa kehosta, jota lumikellot peittävät, ja vertaa pelastamista enkeleihin, jotka pelastavat syntisiä. Venäjän подснежники tarkoittaa lumikukkia eli lumikelloja, kevään ensimmäisiä kukkia. Kertosäkeen «Помни, ты напомни» [muista, muistuta] toisto tekee pyynnöstä kiireellisen: älä anna tämän yhteisen muiston kadota.