Sana печаль tarkoittaa "surua" tai "melankoliaa". Se on kaunis ja tunteikas sana, joka kuvaa syvää surua tai alakuloisuutta.
Laulussa se esiintyy lauseessa "Остаться одной моя печаль" (Yksin jääminen on suruni), mikä korostaa laulajan tunnetta yksinäisyydestä ja surusta. Se on keskeinen tunne, joka läpäisee koko kappaleen.
Tässä kappaleessa puhuja pyytää suruaan olemaan rauhassa: «Не мешай, не мешай / Остаться одной моя печаль» [Älä häiritse, älä häiritse / anna suruni jäädä yksin]. Toinen ihminen ei voi olla hänen lähellään, joten hyvästit kuuluvat suoraan ja melko armottomasti: «Рядом быть невозможно, прости, прощай» [Vierelläsi oleminen on mahdotonta, anteeksi, hyvästi]. Kuvasto karkaa avaruuteen ja merelle: suru saa lentää kaukaiseen kosmokseen, toinen ihminen taas saa virrata kohti tuntemattomia rantoja.
Kappaleen vahvin kuva on toistuva siipimotiivi: «Эти крылья не мои, я не могу их расправить» [Nämä siivet eivät ole minun, en voi levittää niitä]. Siivet lupaavat lentoa, mutta puhuja ei tunnista niitä omikseen eikä usko koskaan nousevansa ilmaan. Säkeissä «Я рисовал тебя, ты рисовала меня» [Minä piirsin sinua, sinä piirsit minua] kaksi ihmistä rakentaa toisistaan kuvia, ehkä myös kuvitteellisia versioita itsestään. Sitten tulee kummallinen, tarkoituksella irralliselta tuntuva lause «Моя ставка не зашла на ИВА» [Vetoni ei osunut IVA:an]. Koska IVA:n merkitystä ei selitetä sanoituksessa, sen voi ottaa yksittäisenä nimenä tai viittauksena, jota kappale ei avaa. Juuri tämä yhdistelmä tekee laulusta kiinnostavan: suorat hyvästit vaihtuvat kosmokseen, vieraisiin rantoihin ja siipiin, jotka eivät koskaan kanna.