HÀmnden tarkoittaa "kostoa". Ruotsin mÀÀrÀinen muoto tarkoittaa kirjaimellisesti "sitÀ kostoa" tai "koston".
Kappaleessa laulaja sanoo, ettÀ toinen vei hÀneltÀ koston, jota hÀn ei koskaan edes halunnut. Ilmaus on kiinnostava ja ristiriitainen, koska se kuvaa pettymystÀ, vihaa ja irtipÀÀstÀmistÀ samanaikaisesti.
Orupin âMagalufâ vie kuulijan lomamatkalle, joka muuttuu parin viimeiseksi yhteiseksi matkaksi. Kertoja ei pysty estĂ€mÀÀn toista jÀÀmĂ€stĂ€ Magalufiin, vaikka hĂ€n itse haluaisi jo kotiin. Paikka on lomakohde, mutta laulussa siitĂ€ tulee myös muisto heidĂ€n suhteestaan: âTill Magaluf styrde vi vĂ„r sista resaâ [Magalufiin suuntasimme viimeisen matkamme]. Meren yllĂ€ kirkuvat lokit muuttuvat melkein pilkallisiksi todistajiksi, jotka âskrattar sig hesaâ [nauravat itsensĂ€ kĂ€heiksi], kun ne puhuvat heidĂ€n yhteisestĂ€ ajastaan.
Kertoja odottaa joka aamu, ettĂ€ kaikki olisi taas hyvin, mutta toinen katoaa iltaisin ja palaa vasta aamulla. Kahvikupin ÀÀressĂ€ hĂ€n istuu kuin kertojaa ei olisi olemassakaan. Lopulta paljastuu, ettĂ€ toinen on tavannut jonkun muun. Siksi viimeinen toisto kuulostaa erityisen kitkerĂ€ltĂ€: he ovat yhĂ€ sanoissa âtillsammans du och jagâ [yhdessĂ€ sinĂ€ ja minĂ€], mutta todellisuus on jo hajonnut. Hauskan lomapaikan nimi ja lokkien nauru tekevĂ€t surusta hieman absurdin, kun taas suora lause âHur jag hatade den stadâ [kuinka vihasin sitĂ€ kaupunkia] kertoo, ettei Magaluf jÀÀ kertojalle aurinkoisena matkamuistona.