Garn tarkoittaa ruotsiksi lankaa, jota käytetään esimerkiksi neulomiseen tai virkkaamiseen. Laulussa Teddybjörnen Fredrikssonin kuono on tehty langasta, mikä tekee pienestä yksityiskohdasta hellyttävän ja helposti muistettavan.
Lars Berghagenin ruotsinkielinen laulu kertoo miehestä ja hänen lapsuutensa pehmolelusta. Kun hän täytti neljä vuotta, hänen isänsä antoi hänelle nallekarhun nimeltä Fredriksson. Nalle oli pehmeä, sen kuono oli tehty langasta, ja se oli lapselle paras ystävä. Säe ”En gång var han bara min” [”Kerran hän oli vain minun”] kuulostaa suloisen omistushaluiselta: pienen lapsen maailmassa nalle kuuluu kokonaan hänelle. Fredriksson lämmitti sänkyä iltaisin, ja sairaana lapsi sai nukkua sen käsivarsilla. Aika omaperäinen sairaanhoitaja, mutta nelivuotiaalle aivan täydellinen.
Vuosien kuluessa kertoja unohtaa nallensa, menee naimisiin ja saa lapsen. Sitten hänen oma tyttärensä täyttää neljä vuotta ja saa isältään teddybjörnin, eli nallekarhun. Lopussa Fredrikssonin nimi palaa mieleen, ja sama lapsuuden ystävä tuntuu siirtyvän seuraavalle sukupolvelle. Kertosäkeen ”Han var min bästa vän / När jag var ett litet barn” [”Hän oli paras ystäväni / kun olin pieni lapsi”] ansiosta laulu tekee tavallisesta lelusta tärkeän perhemuiston.