Булава tarkoittaa 'nuijaa' tai 'valtikkaa'. Se on historiallinen ase ja symboli, joka liittyy usein johtajuuteen ja valtaan, erityisesti kasakoiden keskuudessa.
Tässä kappaleessa sana esiintyy kehotuksessa "Піднімай булаву, отамане" (Nosta nuija, atamaani). Se luo kuvan voimasta ja kapinasta, ja se on mielenkiintoinen, koska se ei ole arkipäiväinen sana, vaan tuo mukanaan rikkaan kulttuurisen ja historiallisen kontekstin.
Klavdia Petrivnan ja Artem Pivovarovin kappale "Барабан" [Baraban] on todella vangitseva ja syvällinen kokemus! Se tuntuu kutsuvan meitä lyömään rumpua, "Бий, бий, бий, одбивай дикі такти" [Lyö, lyö, lyö, lyö villejä tahteja]. Laulussa on vahva tunne surusta ja kaipuusta, kun se sanoo "Бий, барабан печалі" [Lyö, surun rumpu].
Kappaleen kuvasto on kaunis ja hieman mystinen. Siinä puhutaan käsistä ruohossa, "Руки в траві розкинуті, вогкі" [Kädet ruohossa levällään, kosteat], ja silmistä, jotka ovat kuin peilejä ja piirtävät tähtiä, "Очі свічада твої і накреслюють зорі" [Silmäsi ovat peilejä ja piirtävät tähtiä]. Vaikka suru on läsnä, on myös toivoa ja voimaa, kun lauletaan, että haavoista huolimatta, "Не зважаючи на рани" [Haavoista huolimatta], unikot kukkivat pelloilla ja tähdet loistavat hopeisina. Se on kuin kutsu jatkaa eteenpäin, vaikka maailma tuntuisi pieneltä, "Світу замало" [Maailma on liian pieni].