Scheißmelodie tarkoittaa kirjaimellisesti "paskamelodiaa". Se on vahva ja tunteellinen yhdyssana, joka yhdistää arkipäiväisen kirosanan "Scheiße" (paska) ja "Melodie" (melodia).
Laulussa Kerstin Ott käyttää tätä sanaa kuvaamaan melodiaa, joka toistuvasti herättää kipeitä muistoja ja tunteita. Se ei ole vain ärsyttävä melodia, vaan se on niin voimakkaasti negatiivinen, että se ansaitsee kirosanan etuliitteekseen, mikä tekee siitä erittäin mieleenpainuvan ja tunteisiin vetoavan sanan.
Kerstin Ottin ”Scheissmelodie” kertoo kappaleesta, joka ei suostu jäämään vain kappaleeksi. Kun sama biitti alkaa taas soida, kertoja putoaa yhtäkkiä takaisin menneeseen ja näkee sen, mitä hänellä ei enää ole. Hän sanoo suoraan: ”Was hab’ ich die Töne satt!” [Kuinka kyllästynyt olenkaan näihin säveliin!] ja kutsuu melodiaa rumasti ”Scheißmelodieksi”, eli suunnilleen ”paskaksi melodiaksi”. Ilmaus on tarkoituksella töksähtävä ja vähän huvittavakin: itse musiikki ei ehkä ole huonoa, mutta sen herättämät muistot ovat sietämättömiä.
Kertoja luuli haudanneensa tämän ihmisen ja kaiken siihen liittyvän jonnekin kauas. Silti yksi säkeistö nostaa kaiken takaisin pintaan: ”Kommt mir alles wieder hoch!” [Kaikki tulee taas mieleeni, aivan kuin se nousisi ylös.] Melodia jää soimaan hänen päähänsä tuntikausiksi, pitää valveilla ja käynnistää ”den Kreisel im Kopf” [pään sisäisen pyörityksen, loputtoman ajatusten kierteen]. Ja kun naapuritalon ensimmäisestä kerroksesta kuuluu sama kappale, kierre alkaa taas alusta. Tässä laulussa musiikki on siis ärsyttävä laukaisin: yksi tuttu sävel avaa oven eiliseen.