LEARN LYRICS

Bråddjup tarkoittaa syvää kuilua tai rotkoa. Se on dramaattinen ja kuvallinen sana, jota ei kuule joka päivä.

Kent käyttää sitä kuvaamaan paikkaa, jossa heidän maailmansa päättyy, luoden voimakkaan mielikuvan lopusta ja tuntemattomasta. Se on mieleenpainuva sana, joka herättää uteliaisuutta.

Kentin “Allt Har Sin Tid” eli “Kaikella on aikansa” kulkee kuin ilta Tukholmassa: taivas muuttuu mustanhopeasta punakullaksi, loppukesän sade peittää Karlbergin ja kaupunki päättyy jyrkkään pudotukseen. Kertoja kävelee sillan yli Fridhemsplanille ja ajattelee viimeisiä sanojaan: “Förlåt för allt jag aldrig sa” [Anteeksi kaikesta, mitä en koskaan sanonut]. Tukholma ei ole tässä vain taustaa, vaan paikka, jossa suhde, muistot ja ehkä kokonainen elämänvaihe tuntuvat tulevan pääteasemalle. “Vår slutstation, vårt mål” [Meidän pääteasemamme, meidän päämäärämme] on yhtä aikaa romanttinen ja vähän uhkaava lause.

Kertosäe tekee ajatuksesta selkeän luettelon: “En tid att bygga upp, en tid att riva ner” [Aika rakentaa, aika purkaa], ja kaikkeen kuuluu oma hetkensä, epäilyksestä toivoon ja ensimmäisestä viimeiseen. Kertoja ja toinen ihminen osuvat aina toistensa sydämeen, eikä kumpikaan tunnu epäröivän. Sitten odottaa tyhjäkäynnillä oleva limusiini, “suloinen elämä”, joka ei odota, sekä kuolleet tähdet, jotka kimaltelevat timantteina. Kuva on melkein elokuvallinen, mutta lopussa kertoja myöntää olevansa “lost in space” [hukassa avaruudessa], vaikka toinen on hänen paras ystävänsä ja eniten rakastamansa ihminen maan päällä. Juuri siinä on kappaleen hieno ristiriita: heillä on oma aikansa, mutta avaruus heidän välillään on valtava.