Klatergoud tarkoittaa kirjaimellisesti kiiltÀvÀÀ mutta arvotonta jÀljitelmÀkultaa, eli katinkultaa. Sanaa kÀytetÀÀn myös kuvaannollisesti jostakin, joka nÀyttÀÀ hienolta mutta on todellisuudessa pinnallista tai arvotonta.
Laulussa tuhatvuotias puu kaadetaan ja vaihdetaan klatergoudiin. Voimakas vastakohta arvokkaan luonnon ja nÀennÀisen vaurauden vÀlillÀ tekee sanasta erityisen mieleenpainuvan.
K3:n De Aarde Beeft on suora ja hieman hĂ€tkĂ€hdyttĂ€vĂ€ ympĂ€ristölaulu. SĂ€keistöissĂ€ maailma kiitÀÀ eteenpĂ€in: âAuto's razen door de straatâ [Autot kiitĂ€vĂ€t kadulla], kun taas uutisissa kerrotaan jÀÀvuoren kaatumisesta mereen. Ministerit sanovat televisiossa âach het valt wel meeâ [noh, ei se nyt niin paha ole], mikĂ€ kuulostaa vĂ€hĂ€ttelevĂ€ltĂ€. Toistuva âEn de aarde beeftâ [Ja maa vapisee] tekee luonnon huolesta melkein varoitushuudon.
Laulu muistuttaa, ettĂ€ planeetta ei kuulu vain ihmisille. âJe deelt deze planeet met alles dat leeftâ [SinĂ€ jaat tĂ€mĂ€n planeetan kaiken elĂ€vĂ€n kanssa] viittaa elĂ€imiin, kasveihin ja muuhun elĂ€mÀÀn. Tuhat vuotta vanha puu kaadetaan metsĂ€stĂ€ ja vaihdetaan âklatergoudiinâ [kimaltelevaan rihkamaan, eli rahaan tai turhaan ylellisyyteen]. Lopussa lapsen ÀÀni kysyy, miksi lapsia sanotaan tulevaisuudeksi, jos aikuiset eivĂ€t muuta mitÀÀn: âZeg nee zo luid als je kanâ [Sano ei niin kovaa kuin pystyt]. Sitten kĂ€si ojennetaan toiselle: âEn leg je hand in mijn handâ [Ja laita kĂ€tesi kĂ€teeni]. Kappaleen viesti on selkeĂ€: pidetÀÀn puoliamme yhteisen planeetan ja tulevien lasten puolesta.