Indociles tarkoittaa 'kurittomat' tai 'kapinalliset'. Se on mielenkiintoinen sana, joka kuvaa jotakuta tai jotakin, joka ei alistu tai ole helposti hallittavissa.
Laulussa se esiintyy ilmauksessa "heureux et indociles" (onnelliset ja kurittomat), viitaten lintuihin, jotka laulavat aamunkoitteessa. Se symboloi vapauden ja vastarinnan henkeä, joka on kappaleen keskeinen teema.
HK:n kappale on lämmin ja samalla hyvin suora viesti ihmisille, jotka pitävät rakkautta tai erilaisuutta ongelmana. Kertosäkeessä pyydetään: ”Dis-leur que l’on s’aime” [Sano heille, että rakastamme toisiamme] ja ”Dis-leur que l’on sème” [Sano heille, että kylvämme]. Kylväminen toimii tässä kuvana uusille ajatuksille ja paremmalle huomiselle. Käsi kädessä kulkeminen, avoimet sydämet ja tanssiminen julkisella paikalla muuttuvat rauhalliseksi vastarinnaksi: ”Non nous ne sommes pas un problème” [Emme ole ongelma]. Sanojen dis-leur toistuminen tekee laulusta melkein yhteisen julistuksen, jonka jokainen voi lähettää eteenpäin.
Laulun maailma avautuu silloin, kun muu maailma sulkeutuu. Ihmiset kokoontuvat yhteen, vapautuvat ”pakkopaidoista” eli ”camisoles” [pakkopaidoista], laulavat, tanssivat ja kulkevat erilaisuudestaan huolimatta samaan suuntaan. ”Que naissent les colombes” [Niin syntyvät kyyhkyt] tuo mukaan rauhan symbolin, kun taas aamulla laulavat linnut merkitsevät uuden ajan alkua. Erityisen hieno on ajatus, että uusi maailma alkaa aivan tässä: kädet yhdessä, musiikki soi ja ihmiset ovat vapaita. Kertosäkeen viimeinen lupaus, ”Nous sommes le monde de demain” [Me olemme huomisen maailma], tekee laulusta rohkaisevan yhteislaulun kaikille, jotka uskovat avoimuuteen ja yhdessä olemiseen.