Brame on harvinaisempi ja runollisempi sana, joka tarkoittaa 'halua' tai 'himoa'. Se ei ole arkipäiväinen sana, joten se herättää mielenkiintoa.
Laulussa Dente käyttää ilmaisua "Donna delle mie brame" (Nainen toiveistani/haluistani), joka on viittaus klassiseen satuun Lumikkiin ja hänen ilkeään äitipuoleensa, joka kysyy peililtä: "Specchio, specchio delle mie brame, chi è la più bella del reame?" (Peili, peili toiveistani, kuka on kaunein valtakunnassa?). Tässä yhteydessä se tarkoittaa 'nainen, jota toivon' tai 'nainen, jota haluan', ja se antaa laululle syvyyttä ja leikkisyyttä.
Denten laulussa puhuja etsii neuvoja aivan kaikilta, jotka voisivat tietää hänen kohtalostaan. Hän kysyy toiveiden peililtä: “Dimmi cosa devo fare” [Kerro, mitä minun pitää tehdä], ja haluaa tietää, pitäisikö nousta vai levätä sekä voiko ystäviin luottaa. Ennustajan kortit saavat saman tehtävän: niiden pitäisi kertoa, pitääkö jatkaa eteenpäin ja riittävätkö jo tehdyt asiat. Säkeissä on hauskaa epätoivoa: jos edes lasipallo voisi kertoa, sattuuko häneen tai paistaako lauantaina aurinko niin, että hän pääsee rannalle.
Lopulta hän kääntyy taivaan tähtien ja “Donna delle mie brame” [unelmieni nainen] puoleen. Kukaan ei ole kuunnellut tai selittänyt, mitä hänen pitäisi tehdä, joten pyyntö muuttuu hyvin suoraan henkilökohtaiseksi: “Che cosa devo fare / Con te” [Mitä minun pitää tehdä sinun kanssasi]. Toistuva kysymys tekee tilanteesta sekä huvittavan että vähän avuttoman. Laulun kuvasto ei lupaa varmaa vastausta, vaan näyttää ihmisen, joka yrittää saada elämänsä ohjeet peililtä, korteilta, kristallipallolta, tähdiltä ja lopulta yhdeltä tärkeältä ihmiseltä.
Dente on italialaisen laulaja-lauluntekijän Giuseppe Peverin taiteilijanimi. Hän syntyi vuonna 1976 Fidenzassa lähellä Parmaa. Ennen soolouraansa hän soitti kitaraa yhtyeissä Quic ja La Spina, ja hänen ensimmäinen albuminsa, Anice in bocca, ilmestyi vuonna 2006.
Hänen kappaleensa ovat lyhyitä ja täynnä sanaleikkejä, ja kriitikot ovat verranneet häntä Lucio Battistiin, Luigi Tencoon ja Rino Gaetanoon. L'amore non è bello (2009) voitti Italian riippumattoman musiikin palkinnon parhaana albumina, ja Tommaso Collivan tuottama Io tra di noi (2011) nousi Italian albumilistalla sijalle 15. Albumilla Canzoni per metà (2016) on kaksikymmentä kappaletta, muun muassa "Curriculum" ja "Cosa devo fare". Hän on julkaissut myös satukirjan Favole per bambini molto stanchi (2015).