Вселенная tarkoittaa 'maailmankaikkeutta' tai 'universumia'. Se on suuri ja vaikuttava sana, joka ei esiinny jokaisessa kappaleessa.
Tässä kappaleessa Баста käyttää sitä kuvaamaan rakastettuaan, joka on hänelle kaikkea – hänen koko maailmankaikkeutensa. Se on kaunis ja syvällinen tapa ilmaista rakkauden ja ihailun suuruutta, tehden siitä kappaleen keskeisen ja mieleenpainuvan sanan.
Bastan ”Моя Вселенная” -kappaleessa kaksi ihmistä on toisilleen valtavan tärkeitä, mutta ei silti oikeasti yhdessä. Kertoja pyytää toista: ”Только себе не лги” [älä valehtele itsellesi]. He ovat toistensa ”puolikkaita”, mutta ”мы не целое” [emme ole kokonaisuus], eivät ystäviä eivätkä vihollisia. Siksi ristiriitainen toteamus ”Я твой недостаток, ты моя Вселенная” [minä olen sinun puutteesi, sinä olet minun maailmankaikkeuteni] toimii kappaleen ytimenä: toinen on samaan aikaan ongelma ja koko maailma.
Kertoja on lähdössä ja katkaisemassa siteitä: ”Рублю якоря” [katkon ankkurit] on kielikuva siitä, että hän yrittää päästä irti. Riidat ovat kuluttaneet kaiken, eikä huutaminen enää auta. Toisen kuvataan puhaltavan hiillokseen, vaikka ympärillä on ”вечная мерзлота” [ikuinen routa], ja rikkovan asioita voidakseen taas liimata niitä kokoon. Myöhemmin Pariisi, katolta hyppääminen, vinyylilevyt ja vahva pu’er-tee muodostavat levottoman, hieman liioitellun eron jälkeisen maailman. Silti kertoja myöntää suoraan: ”Скучаю без тебя, моя Вселенная” [ikävöin sinua ilman sinua, maailmankaikkeuteni].