Maxşere tarkoittaa 'tuomiopäivää' tai 'viimeistä tuomiota'. Se on voimakas ja uskonnollinen sana, joka ei ole yleinen arkipäivän puheessa tai monissa lauluissa.
Tässä laulussa se esiintyy rivillä "Tü çar te birnakım hatto roke maxşere", joka tarkoittaa "En unohda sinua edes tuomiopäivään asti". Se korostaa laulun syvää ja ikuista rakkauden tai kaipauksen tunnetta, tehden siitä mieleenpainuvan ja dramaattisen valinnan.
Aynur Polatin “Esmere / Vay Delal” on sydänsuruinen laulu ihmisestä, joka ei pysty päästämään rakkaastaan irti. Kertoja kysyy suoraan: “Gönlüme açtığın bu yaralar biter mi?” [Loppuvatko sydämeeni tekemäsi haavat koskaan?] ja jatkaa vielä tiukemmin: “Sonu ölüm olsa da sevenler vazgeçer mi?” [Luopuvatko rakastavat, vaikka loppuna olisi kuolema?] Sana esmerim tarkoittaa tässä tummaani tai tummaihoista rakastettuani, hellä puhuttelu ihmiselle, jota hän yhä ikävöi. Toistuva “Vay delal” [voi rakas] tekee kertosäkeestä melkein huudahduksen, johon suru palaa uudelleen ja uudelleen.
Laulun muistot ovat hyvin konkreettisia ja vähän julmiakin: jäljelle on jäänyt “bir yırtık resmin” [yksi repaleinen valokuvasi], yhteiset unelmat tuntuvat valheilta, eikä toiselta ole kertojan mukaan jäänyt muuta kuin kyyneleet. Hän kysyy: “Nasıl kıydın bize?” [Miten saatoit tehdä meille näin?] Säkeissä mainitaan myös Urfa ja Adıyamanin Gölbaşı, paikkoja, jotka sitovat kaipauksen tiettyyn seutuun. Lopun kuvakieli muuttuu vielä rajummaksi: rakastettu on silmissä kuin haamu kaikkialla, ja kaipaus jatkuu jopa kuoleman hetkeen asti. Tämä on suora, kysymyksiä täynnä oleva laulu, jossa yksi repaleinen kuva kantaa kokonaisen menetetyn suhteen.