Sana "ingehuil" on mielenkiintoinen, koska se on harvinainen ja kuvaava. Se on johdettu verbistä "huilen", joka tarkoittaa itkemistä, ja etuliite "in-" vahvistaa merkitystä.
Laulussa se kuvaa vanhan miehen katumusta elämästään, jossa hän on "liian paljon itkenyt" (veel te veel gehuild) sen sijaan, että olisi elänyt täysillä. Se on voimakas sana, joka korostaa laulun teemaa elämän tarttumisesta ja katumuksen välttämisestä.
Leef on suora ja lämmin kehotus tarttua elämään ennen kuin aika loppuu. Laulu alkaa perjantai-illasta amsterdamilaisessa baarissa, jossa kertoja istuu lasi kädessä vanhan viisaan miehen vieressä. Mies sanoo, että hänellä on jäljellä enää muutama päivä, ja antaa sitten laulun tärkeimmän neuvon: ”Leef” [elä]. Hollannin sana on käskymuoto, joten viesti kuulostaa aivan suoralta puhuttelulta: älä odota parempaa huomista, vaan lähde liikkeelle nyt.
Vanha mies kertoo tehneensä töitä itsensä uuvuksiin ja ansainneensa rahaa ”kuin vettä”, mutta ”nooit echt had geleefd” [ei koskaan oikeasti elänyt]. Hänen vaimonsa lähti toisen mukaan, ja vaikka elämään mahtui naurua, siinä oli aivan liian paljon itkua. Siksi toistuva ohje on niin voimakas: ”Leef alsof het je laatste dag is” [elä kuin tämä olisi viimeinen päivä] ja ”Pak alles wat je kan en ga” [ota kaikki, minkä voit, ja lähde]. Kertosäe on tarttuva ja vähän hurjan kuuloinenkin, mutta sen ajatus on selvä: älä lykkää matkaa, iloa tai omia valintojasi loputtomiin.